Mun on nyt näköjään taas kerran syytä esittää pahoitteluni siitä, että tämä mun tyyli tällä blogilla jatkuvasti pahoittaa mieliä. Myönnän että kirjoitan kökköä tekstiä, enkä siis edes pyri täällä kirjoittamaan mitään korkea lentoisia oivalluksia tai mitään tyhjentäviä esseitä. Kirjoitan aivan tarkoituksella yksinkertaisesti ja asioita ehkä hieman kärjistäen. Koska mun mielestäni on myös mukava herättää keskustelua. Sitähän on toki syntynytkin. Mutta nyt kyllä on tuntunut, että itse asia on jotenkin hämärtynyt ja esille on noussutkin enemmän tämä mun tyylini kirjoitella.
Mutta olen sitä mieltä, että on aivan eri asia kritisoida asioita ja ilmiöitä, kuin kritisoida ihmisiä heidän henkilökohtaisten mielipiteidensä vuoksi. Mielipiteeseen meillä kaikilla tulisi olla oikeus ja sitä pitäisi kunnioittaa, vaikka se sitten ilmaistasiinkin kuinka kökösti. Ja meillä kaikilla on tietysti erilaisia elämänarvoja, jotka sitten näkyvät aiheiden käsittelyssä. Myönnän, että helposti kiinnitän huomioita sellaisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin, jotka ovat mielestäni epäoikeudenmukaisia. Vaikka oma elämäni on täällä ihanaa ja arkipäiväni vietän ihan muiden asioiden parissa, niin on mielestäni kyllä ihan aiheellista kertoa tästä Amerikkalaisesta elämästä noin yleensä. Jos ne tosi asiat kauhistuttaa, niin ymmärrän kyllä sen, mutta en ymmärrä, että niistä kertominen voi niin kovasti kauhistuttaa.
Ja ymmärrän hyvin, että kaikki eivät halua blogeillaan keskustella esim. yhteiskunnallisista epäkohtista, politiikasta, uskonnosta yms. asioista. En minäkään niitä nyt arkielämässäni pahemmin ajattele, mutta tuntuu kyllä ihan mukavalta, että on kuitenkin tälläinen kanava, jossa voi niistäkin asioista keskustella ja kirjoitella omista ajatuksista.
Tämä bloggaaminen hoituu mulla tässä ihan kuin siivellä, kun muutenkin työskentelen paljon koneella. Sähköpostiin putkahtaa aina ilmoitus uusista kommenteista, se on kuin tässä samalla rupattelisi työn ohessa. Joten toivon etten ole ihan kaikkia ystäviä karkoittanut tökeröllä tyylilläni. Olette kaikki mulle niin tärkeitä ja jokainen kommentti on aina niin ihanan virkistävä piristys näihiin joskus niin yksinäisiin päiviin.
Edit.
Nyt tuolla blogilistalla on surullinen uutinen, Susa lopettaa bloginsa. Todella harmi, mä ainakin tykkäsin seurata sitä, vaikka Susa nyt sitten pahoittikin mielensä mun takia. Yritin sinne kommentoida, mutta en onnistunut, koskeeko toi blockaus kaikkia kommentoijia, vai voiko joku sinne vielä kommentoida?
46 comments:
Ei kai nyt kenenkään tarvitse omaa blogiaan ja aihepiiriään anteeksi pyydellä.
Johan Blogin esittelykin kertoo, että "arkaluontoisten aiheiden varomatonta käsittelyä. Voi aiheuttaa vakavaa ärsytystä ja tai sitten vain vaaratonta kutinaa."
Eli hyvin olet onnistunut ;). Eikä siis pahalla sanottu.
Tässä blogissa tätä ja toisissa toiset aihepiirit.
Suzhouren
Tiedän, ettei tietenkään tarvitsisi anteeksi pyydellä, mutta mä olen todella oikeasti pahoillani, että olen aiheuttanut niin paljon mielipahaa.
Se ei ole ollut tarkoitus, mutta en oikein osaa muullakaan tyylillä näistä asioista kirjoitella, ja siksi olenkin juuri tuon varoituksen tuonne laittanut. Olen huomannut, että kirjoitettuna asia näyttää huomattavasti vakavammalta, kun jos sen sanoisi keskustelussa naamatusten.
Höh, jokainen tyylillään, ja kuten olen aikaisemminkin todennut, että jos ei kantti kestää lukea, ei kannata lukea. Jos pahoittaa mielensä, ei lue.
Niin simppeliä se on, ellei sitten halua ruoskia itseään, mitä en ymmärrä.
Tai sen ymmärrän, jos haluaa kiduttaa itseään lukemalla juttuja, joista pahoittaa mielensä, mutta en sitä, että siitä sitten valittaa.
Jatka samaan malliin.
Itkupilli, et sinä varmaankaan ole se, joka on aiheuttanut mielipahaa. Sinun tyylisi on hyvä. Minä ja moni muu on nauttinut kirjoituksistasi ja kuvistasi myös. Tässäkin on niin mahtava teos, että haluaisin sen seinälleni!
On kiinnostavaa kuulla mielipiteitäsi Amerikan politiikasta, vaaleista, elämisestä ja kaikesta. Ne ovat hyviä alustuksia keskusteluille. Sinä et ole provosoinut etkä provosoitunut kommentoijien jutuista.
Jatka samaan tyyliin, lukijoita riittää!
Mjaa, minusta sinä taasen osaat keskustella asioista asiallisesti. Sen takia tänne aina palaankin, kun tiedän että tarvittaessa uskaltaa olla eri mieltä.
Toisaalta näen kyllä paljon huumoria ja kärjistystä teksteissäsi ja uskon, että osaan suhteuttaa sen. Vähän samaan tapaan kuin suhteuttaa niitä Romanin kirjoituksia (voisihan niistäkin kuka tahansa halutessaan vetää hernemaissit nenäänsä) :)
Ai niin, piti ihailla ääneen tuota kuvaasikin! Siinä on sitä sinulle omanlaista herkkyyttä ja jopa romantiikkaakin. Aina jaksan ihmetellä, miten saat yhteen kuvaan niin suuren tunnelatauksen sisällytettyä.
Susu
Onhan se noinkin, mutta kyllä mä silti olen pahoillani, että olen pahoittanut mieliä, se ei ole ollut tarkoitus.
Mä kirjoitan näitä juttuja tänne hiukan vasemmalla kädellä, kun en nyt muuten ole niin poliittinen tai aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa.
Mutta tämän jutun kyllä kirjoitin ihan tosissani ja vilpittömästi.
Lilas
On tietysti todella mukava kuulla, että en ole niin yleisesti pahennusta herättänyt. Mä itse uskon, että jos haluaa keskustella, niin silloin pitää tietysti olla myös ymmärtäväinen vastapuolta kohtaan. Joten nyt on sellainen fiilis, että olen ollut ehkä liian höyrypäällä.
Mutta mulla itselläni on kyllä myös ihan aidosti tarve todella kertoa sellaisia tosi asioita Amerikasta, jotka ovat olleet mulle itselleni yllätys.
Elegia
No mun huumorini on kyllä usein aika hämmentävää. Sen olen monesti huomannut. Mä en itse osaa suhtautua useinkaan asioihin kovin vakavasti, mutta sitten kun mielestäni kirjoitan hauskasti, niin se usein ymmärretään väärin.
Siinä mulla olis kyllä ihan opettelemisen aihetta, hauska voi olla tietysti myös lempeämmälläkin tavalla. Olen aina ollut hiukan sarkastinen, mutta en itse pidä sitä enää minään ylpeyden aiheena.
Mutta tässähän sitäkin voi tietty opetella.
Roman Schatz on aivan ihana, mä olen aina tykännyt hänen kirjoituksistaan Suomesta. Mä haluaisin osata kirjoittaa juuri siten, nasevasti mutta ystävällisesti.
Itkis, sinä olet hauska nimenomaan lempeällä tavalla! Ja todella rakentava keskustelukumppani - moni voisi ottaa oppia sinulta (minäkin) :)
Elegia
Tuohon kuvaan sisältyi kyllä valtavasti tunnelatausta. Se on muisto mun entiseltä aika hurjalta bloggauskaudelta. ;)
Voi kiitos Elegia, mulle tuli ihan liikutus sun sanoistasi, ja puotin ihan kyyneleenkin. Just sellainen haluaisin olla, lempeä, mutta silti haluan sanoa rohkeasti mielipiteeni. :)
Lempeähän sinä olet ja rohkea samalla!
Ymmärrät varmaan, että paniikki johtuu siitä oikeudenkäyntiuhkauksesta, vaikka leikillinen olikin.
Minusta myos blogisi on todella hyva ja mielenkiintoinen. Etenkin tekemasi taideteokset ovat todella upeita: kateellisena niita olen katsellut :) Mielestani anteeksipyynto on jo liioittelua, silla olet vain kirjoittanut asioista omalla mielipiteellasi ja aiheuttanut keskustelua.
Olen seuraillut blogiasi vasta tiiviimmin muutaman viikon mutta varmasti tulen lukemaan jokaisen postauksen ja mahdollisuuksien mukaan haluan ottaa osaa keskusteluihinkin.
Jatka samaan malliin alaka mieti mita muut ajattelee sinusta/blogistasi! Blogisi on kuitenkin muotokuva sinusta, ei muiden ihmisten mielipiteista/ajatuksista.
Lilas
Kyllä tämä on ollut ilmassa jo ennen sitä leikillistä uhkaustakin.
Yritin vielä itse hiukan vähätellä asiaa, ja vakuuttelin kaikille, että asiaa ei kannata ottaa liian vakavasti.
Harmi, jokainen keskustelija ja kommentoija on aina ollut enemmän ilo kuin harmi.
Heli
Kiva kuulla, olen todella iloinen kaikista uusista lukijoista, mulle tää bloggaaminen on niin tärkeä ikkuna maailmalle.
Mun mielestäni on kiva, että saadaan kaikki yhdessä aikaan mielenkiintoista keskustelua. Ja tietty aina on hyvä, että keskusteluun tulee mahdollisimman monta näkökulmaa. Asioista voi väitellä, mutta ei kai ole mitään syytä meidän täällä keskenämme toistemme kimppuun käydä.
Joten annetaan keskustelujen jatkua, minä jatkan samaan malliin ja olen aina iloinen kaikista kommenteista.
Ihana kuva!! Toivottavasti kukaan ei todellakaan liian paljon pahoittanut mieltään.
Kiitos Yaelian
No todella toivon sitä, ettei nyt kukaan tosissaan olisi pahoittanut mieltänsä. Todella harmi, että tässä on näin käynyt.
Ala anteeksi pyytele yhtaan mitaan. Mistaan mielipahasta et voi itseasi syyttaa...juttujasi on mukava lukea:)
Hyvaa viikonloppua!
Kiitos Ebru
Mutta mä en todellakaan ole iloinen, jos olen pahoittanut toisen mielen, vaikka en olisi sitä tahallani tehnytkään.
Mutta kiva, jos sentään jotkut jaksaa lukea mun kökköä kieltäni. ;)
Hyvää viikonloppua myös sinne, teillähän onkin siellä mukavat juhlat, pyöreät vuodet ovat tärkeitä, ehkä se eka pyöreä luku kaikkein jännin. ;)
Kavin tsekkaamassa, ja yritin kommentoida mutta ei sinne paase:(
Ikavaahan tama on:(
Ebru
No voi harmi, mun mielestäni me kaikki suomalaiset ollaan kuiteskin kuin siskoja ja veljiä. Pieni maa ja niin outo ja oma tämä kielemme. Mun mielestäni tää bloggaaminen antaa kyllä niin ihanan foorumin olla yhteydessä muihin suomalaisiin ja mahdollisuuden jutskata suomenkielellä. Pysyy kielitaitokin paremmin hallinnassa.
En ole aina kaikesta ihan samaa mieltä oman siskonikaan kanssa, mutta aina on kaikista erimielisyyksistä selvitty.
Ei sinne pääse kukaan kommentoimaan..Toivottavasti hän kuitenkaan ei lopeta vaan tulee uudestaan
Yaelian
No voi miten surullista, toivon tosiaan, että tää on vain ihan ohi menevä juttu ja että Susa palaa takas.
Oh Dear!
Dear, dear, dear Itkupilli,
Sinä et ole aiheuttanut mielipahaa! Et ikinä! Olet lähestynyt, kuten Elegia sanoo, lempeästi uuden ympäristösi tuomiin yllätyksiin elämässäsi. On tervettä huomioida ympäristöään, tiedostaa oleva. Kirjoituksesi koskevat yhteiskuntaa, ei henkilöitä. Jos menisit henkilökohtaisuuksiin, niin silloin saattaisi syntyä mielipahaa, mutta yhteiskuntarakenteen puhumisessa ei ole mitään henkilökohtaista. Näin ollen sen ei tulisi aiheuttaa mielipahaa kenellekkään. Tämä maailma jossa elämme ei ole täydellinen, ei sitten missään. Minä olen pitänyt kirjoituksiasi enemmän huomioina kuin kritiikkinä.
Minä en käy täällä siksi, että pääsisin herjaamaan Amerikkaa! Minä rakastan kuviasi, mutta ennen kaikkea otettasi elämään, huumoriasi, tuota 'kökkö' kirjoitustyyliäsi (heh, mikä kökkö muka) ja aitoa innostustasi.
Jatka ihmeessä samaan malliin, ei ole syytä pyydellä anteeksi kirjoituksiaan. Sitä paitsi sinulla on niin monta blogia, että eiköhän niistä löytyisi joka makuun yksi ;) Ja kuten Susupetal sanoo, on yksinkertaista vain jättää lukematta sitä blogia josta ei pidä. Niin minäkin teen.
Tämän lukemista en lopeta!
Kiitos Lepis rohkaisun sanoista.
Kyllä mä tiedän, ettei toki tarvitse pyydellä anteeksi, mutta silti haluan sen tehdä, koska en missään tapauksessa haluaisi aiheuttaa kenellekkään mielipahaa.
Olen aina ollut seikkailija ja kiinnostunut kaikesta. Mulle ei kertakaikkiaan riitä ihan vain nämä omat lähikulmat. Ja mulla on ollut onni saada täällä tutustua niin monenlaisiin ihmisiin, laidasta laitaan. Joten olen kuullut ja nähnyt täällä paljon sellaista, joka ei ehkä ihan keskiluokkaiseen ympäristöön kuulu.
Siksi jotenkin tuntuu luontevalta kirjoitella näistä kokemuksista, koska tiedän, että monella Suomessa on kyllä käsityksiä Amerikasta ja amerikkalaisista, mutta ne voivat olla yhtälailla vääriä, kuten mun omat tietoni Los Angelesista.
Voi mä rakastan tätä kaupunkia, rakastan tätä elämääni täällä, mutta en silti malta olla kertomatta kaikesta siitä mitä täällä olen nähnyt ja kuullut.
Voi kun osaisin kirjoittaa hiukan kauniimmin ja jättää ehkä jotkut superlatiivit pois. Mutta mä olen aina ollut sellainen suu vaahdossa hössöttäjä. Siksi muuten sulaudun tänne Jenkkeihin paremmin kuin Suomeen, täällä olen melkein cool, Suomessa aina hiukan liian hössö. ;)
Voi hyvä ihme sentään... Mulla ei jotenkin sanat riitä edes kuvailemaan sitä mitä ajattelen. Jatka nyt vaan samaan malliin.
Mikä muuten on se oikeudenkäyntiuhkaus, josta tuossa kommenteissa mainitaan?
Dramaattista...
Tiina
No on tää nyt saanut hiukan ehkä liian dramaattisia piirteitä, en ikinä uskonut, että tää näin pitkälle menisi.
Toi oikeudella uhkaus oli vitsi siellä Susan blogin yhdessä kommenttilaatikossa, toivottavasti Susa nyt ei sitä tosissaan ottanut.
No kun siellä aina perään kuulutettiin sitä 'oikeaa amerkikkaa', niin en malttanut olla heittämättä väliin sitä yhtä, meistä niin kummalliselta tuntuvaa, periamerikkalaista ilmentymää. En usko sitä todeksi otetun hymiöistä päätellen.
Lepis
Mä en ollenkaan usko, että tämä hässäkkä siitä johtuu, kyllähän tätä on ennenkin käyty läpi ja aina olen kuvitellut, että ollaan päästy sovintoon. Ja aina on sovittu, että molemmat jatkaa ihan rauhassa valitsemallaan linjalla. Siksi nyt harmittaa, että tää on mennyt liian pitkälle, olisin voinut ehkä olla hiukan ymmärtäväisempi, jos olisin arvannut.
Pitääks mun nyt tehdä joku julkilausuma johonkin etten ole haastamassa ketään yhtään mihinkään? Enkä ole koskaan aikonutkaan!
Silti voisin keskustella kyseisen henkilön kanssa tekijänoikeuksista, muullakin tasolla kuin kommenttien lainaamisella.
Lepis
En osaa sanoa pitäisikö sellaista tehdä, tuskin. Mutta mä itse aina haluan saada jotenkin välit kuntoon jos suinkin mahdollista.
Koska hyvin usein on kysymys väärinymmärryksistä, tahallisista tai tahtattomista. Mutta jos vaan mahdollista, niin itse kyllä menen mielelläni kyllä hiukan vastaankin, jos se vaan auttaa sovun löytymisessä.
Minusta sinä olet ollut erittäin ymmärtäväinen. Välillä on täältä käsin jo hieman ihmetyttänyt jatkuva kykysi kääntää toinenkin poski alttiiksi. Siksi ehkä olenkin reagoinut niin voimakkaasti kuin olen.
Loppujen lopuksi en usko tuolla blogin lopettamisella olevan mitään tekemistä sinun kanssasi. Siellä oli aika tiukkaa kommentointia vielä ilmaantunut myöhemmin, joten ehkä se oli sitten siinä. Helpompi lopettaa kuin pyytää anteeksi huonoa käytöstään. En tiedä, en ymmärrä sillä minusta oli aivan käsittämätön tässä taannoin se heitto täällä sinun blogissasi: "Lepis, I was waiting for you!". Siinä vaiheessa jo tuli sellainen olo, että nyt kävellään heikoilla jäillä ja ehkä parasta jättää kommentoimatta, mutta en olisi sen ikinä noin pitkälle menevän. Olinhan sentäs sinun blogissasi enkä hänen.
Ne lähestymisyrityksethän on aina revitty tuusan nuuskaksi. Yritinhän minäkin, mutta lunta tuli tupaan täydeltä laidalta.
Lepis
Mua kyllä kanssa nolotti se kommentti, ja kun huomasin, että täällä alkoi olemaan tukalat paikat jo kaikilla kommentoijilla.
Mä en itse henkilökohtaisesti loukkaantunut sellaisista kommenteista, jotka kohdistu muhun itseeni, en tiedä, en osaa ottaa asioita ehkä sitten "tarpeeksi" vakavasti ja uskon diplomatian keinoihin aina. Kaikissa konflikteissa.
Mutta kyllä se tietty on hiukan noloa, että aletaan myös muita kommentoijia vastaan hyökkäämään. Ja tosi noloa oli tietysti huomata, että kommentteja oli nostettu sinne aivan irti asia yhteydestä.
Mutta sellaistahan voi sattua, jos menee maltti. Yleensä kyllä sellaiset saadaa unohdettua ja sopu palautumaan, jos vaan siihen on tahtoa.
Lepis
No mä oon kanssa hiukan ymmälläni tuosta, että lähestymis yritykset eivät ole auttaneet.
Menin kyllä itse laittamaan pari kommenttia anonyyminä, kysyin että mitä on valehdeltu ja sitä, että jos joku järkyttää kuvassa, niin onko oikein suuttua kuvalle. Tai jos joku asia järkyttää, niin onko oikein suuttua sille jutulle.
Susa nyt ilmeisesti näki, että minä olen kommentoinut anonyyminä, sekin tietty saattoi häntä suututtaa, mutta en jaksanut kommentoida omalla nimelläni, koska yleensä siellä on tullut ryöppy sitten niskaan myös joiltakin toisilta kommentoijilta.
Mielelläni keskustelen kaikesta, mutta joskus on tuntunut, että olen vastannut jo 20 kertaa johonkin kysymykseen ja taas siellä odottaa sama kysymys.
No voisi tietty kysyä, että että miksi olen sinne mennyt, vastaus on, että musta on kiva jutella. Aina.
No tulipas taas vuodatusta kerrakseen, mutta tästäkin on tietty hyvä jutella ihan avoimesti.
No niin minustakin tästä on hyvä jutella avoimesti :) Ja se ryöppy oli sitten sinulle se 'tiedän kuka täällä kommentoi anonyyminä'.
Minulla on ollut niin lempeitä kommentoijia omissa blogeissani että ainoat kerrat jolloin olen joutunut ryöpytyksen kohteeksi ovat tulleet tuolta yhdeltä henkilöltä pääsääntöisesti muissa blogeissa.
Olen todella ihaillut sitkeyttäsi noiden lähestymisyritysten suhteen ja pitänyt niistäkin saamaasi kohtelua todella epäreiluna.
Toisaalta, minä en ole tuosta saamastani ryöpytyksestä kommenttilootissa moksiskaan, mutta se kommentin lainaaminen postaukseen meni jo yli ymmärrykseni. Etenkin sen esittäminen negatiivisessa sävyssä. Minulla ei todellakaan ollut alkuperäinen tarkoitus edes sen suuntainen, mutta jos odottaa joltain henkilöltä jonkin tyylistä tai sävyistä kommenttia, niin silloinhan sen tulkitsee niin vaikka kysymys olisi aivan muista asioista.
En pärjää niiden yhteen asiaan takertuvien jankuttajien kanssa elävässä elämässäkään ilman että kilahdan jossain vaiheessa ;). Yritän aina löytää toisen näkökulman, mutta useimmiten se ei tepsi tiettyyn ihmisryhmään. Siksi pyrin välttelemään heitä. Jos keskusteluyhteyttä ei normaalilla panostuksella synny, niin sitä ei sitten synny millään.
Meitä taas yhdistää tuo visuaalinen katsantokanta ja arvostus toisiamme kohtaan sillä saralla. Uskalsimpa olla rohkea :)
Lepis
Juu, kyllä tällästäkin on todella ihan hyvä täällä julkisestikin pohtia, tämä on uutta keskustelukulttuuria ja sehän tässä hakee selvästi jonkilaista etikettiä.
Susa on monesti kannustanut blogillaan kommentoimaan anonyyminä, jos ei halua nimeään ilmoittaa, joten nyt tein poikkeuksen, yleensä kyllä ihan mielelläni kommentoin omalla nimelläni.
Mulla on kyllä rautaiset hermot, mitä tulee keskusteluihin, jos mut saa hiiltymään, niin täytyy olla kyllä todella taitava. Lapseni, vanhempani ja ex-mieheni osasivat nykäistä oikeista naruista, mutta toisaalta meillä onkin aina olleet sellaiset välit, että ollaan kaikki voitu turvallisesti päästää tunteita pihalle.
Mutta enpä juuri usein joudu väittelyyn ihmisten kanssa, on aivan muutama poikkeus sattunut elämäni varrelle, että sovintoa ei ole koskaan löytynyt. Ja kaikki ovat hyvin samanlaista ihmistyyppiä, he eivät osaa lopettaa. No lopulta sitten kieltäytyvät edes keskustelemasta.
Meillä on kyllä paljon yhteistä, joka selvästi näkyy monissa asioissa, ja vaikka on erojakin joissakin mielipiteissä, niin en kyllä osaisi kuvitella, etteikö niistä voisi ihan rakentavasti keskustella.
Tälläinen avoin keskustelu kyllä helpottaa ja puhdistaa ilmaa.
Blogimaailman keskustelukulttuuri on todellakin vielä etsimässä muotoaan. Ehkäpä siihen vaikuttaa tämä yleinen elämän hektisyys: luetaan, kommentoidaan ja siirrytään seuraavaan blogiin. Minulla on usein tapana palata kommentoimiini blogeihin päivän mittaan katsomaan mitä kuuluu :) Olet tuon varmaan huomannut.
Kuvasti varsin osuvasti tuon tietyn ihmistyypin. Eläissäni olen kerran joutunut sellaiselle törmäyskurssille ihmisen kanssa, että vieläkin viidentoistavuoden jälkeen tilannetta ei olla pystytty korjaamaan vaikka joudumme toistemme kanssa olemaan tekemisissä. Kaikki kanssakäyminen toki tapahtuu sivistyneesti, mutta kumpikin tietää pinnan alla kuohuvan edelleen. Ihmistyyppinä tuo on sellainen että tunnustan kyvyttömyyteni lähestyä sitä ja puhua asiat selviksi.
Minä kyllä uskon, että me kaksi pystyisimme väittelemäänkin rakentavasti :)
Hyvää yötä Itkis!
Lepis
Siinähän vasta oikeastaan mitataankin ihmissuhteet jos tulee jotain erimielisyyksiä. On helppo käyttäytyä hyvin ja olla kohtelias, jos ei ole mitään erimielisyyttä.
Mutta ihmisen luonto kyllä voidaan mitata oikeastaan sillä miten hän osaa käyttäytyä ongelma tilanteissa.
Mä olen menettänyt parhaan ystäväni väärinkäsityksen takia 11 vuotta sitten, meillä meni todella aina hienosti, mutta kun tuli eka ongelma eteen, niin siihen katkesi se suhde. Yritin aluksi monin tavoin sovitella, mutta vieläkään hän ei suostu kanssani edes keskustelemaan. Sitä yritti sovitella yhteiset ystävämmekin, mutta hän ei yksinkertaisesti suostunut kuuntelemaan yhtään mitää asiaan liittyvää.
Nykyisin olen oppinut, että yritän kyllä sovintoa, mutta jätän kyllä hyvin pian asian mielestäni, koska en jaksa kantaa myös sellaista mielipahaa, joka siitä torjunnasta tulee.
Mä uskon, että voitaisiin kyllä ihan ystävällisesti väitellä, jos jossain menisi napit vastakkain. Asioista ja ilmiöistä voi aina puhua, jos osaa pitää keskustelusta poissa henkilökohtaiset loukkaukset.
Mun mielestäni se on juuri aikuisuutta ja kypsyyttä, että osaa väitellä ilman henkilökohtaista solvaamista. Se on liian helppoa ja raukkamaista.
Hyvää yötä Lepis, täällä on vasta kello 4 pm, mutta siellä taitaa olla jo aikas myöhä, mutta en tällä kertaa huomautellut mitään, huomena sulla kai on sentään vapaapäivä? ;)
Se siitä vapaapäivästä! Pomo kerkesi jo soittaa lauantaiaamun kahvihetken ratoksi, yritti kutsua kylään (torpedoin) ja pälätti kaiken maailman budjetti tai jotain muuta rahoitusasiaa siihen sivulauseeseen. Huh.
Kuvailitpa hienosti tuon ihmisen luonnon mittamisen. Noinhan se menee.
Surullista tuo hyvän ystävän katoaminen elämästäsi väärinkäsityksen perusteella. Sydänystävät kun ovat kultaakin kalliimpia ja niitä on harvassa.
Luulin kerran menettäneeni tuon nuoruusvuosista saakka mukana olleen ystävän. Ei ollut erimielisyyttä, oltiin vain tahoillamme niin täynnä omaa elämäämme että yhteydenpito hiipui. Kunnes tilanteeseen kyllästyneenä kirjoitin kirjeen ja kerroin ikävöiväni häntä. Siitä tilanne normalisoitui. Ja täytyy kyllä sanoa, että aika vaikeaa on edes kuvitella mitä tämä elo olisi ilman hänen ystävyyttään. Minusta se äärimmäinen ystävyyden mitta (huono sana mutten nyt keksi muuta) on se että toisen kanssa on hyvä olla ilman että tarvitsee sanoa sanaakaan.
Toki erimielisyyksiä ystävyyssuhteisiin mahtuu, mutta ne yleensä selviävät asialinjalla pysyttäessä. Ja todellisen ystävän pitää antaa olla sellainen kuin hän on. Sitähän se ystävyys on, että hyväksyy toisen kokonaispakettina.
Vai että silleen. Mikä ihme siinä on, että pitää lukea blogeja, joista pahoittaa mielensä?
Olen itse lopettanut joidenkin blogien seuraamisen, koska olen huomannut kirjoittajan puusilmäisyyden, mutten pidä edes lukemisen lopettamista kovin mainittavana asiana.
Ei teidän kummankaa tarvitse toisiltanne anteeksipyytää; toisaalta voitte olla kommentoimatta toisianne, koska kerran ärysytyskynnys on niin matala. Mutta kukin tehköön omat ratkaisunsa.
Voi harmi kun taas tällaista on ilmassa:( Minä tykkään niin lukea sinun kirjoituksiasi enkä näe niissä mitää pahaa. Tykkään myös Susan blogista, eikä hän nyt onneksi sitten lopettakkaan:)
Jokainen vaan sillä omalla tyylillään eteenpäin, itse osaan paljon paremmin kommunikoida puhumalla kuin kirjoittamalla. Siksi kirjoittelenkin vaan niitä näitä arkipäiväjuttuja;)
Ihan kiva, ettei Susa lopeta, joten ehkä mieli Itkiksenkin paremmaksi muuttuu!:)
Itse en voi sanoa pitäväni Susan tyylistä, paitsi ruokajutuissa, mutta luen silti, niin hulvatonta se meno välillä on.
Lepis, Oben, Marjut ja Lilas
Kirjoitin tähän jo pitkät rimpsut teille kaikille, mutta mulla kone jotekin jökkii ja kilometrin pituinen vastakommettini hävisi bittiavaruuteen.
Joten vastaan nyt kerralla kaikille vain tuosta, että oli todella helpottavaa, että Susa palas bloggaamaan, joten ei tarvitse miettiä, että olisin aiheuttanut joitain ihan liian dramaattista. Tosin Susa jo kuitenkin kerkesi pahoittamaan mielensä näistä kommenteista, joita tähän postaukseen on tullut.
Mun mielestäni tässä on kyllä ihan aiheesta ja asiallisesti tästä keskusteltu. Mua harmittaa kyllä se, ettei tätä kuitenkaan saatu ratkaistua ja sopu jäi syntymättä.
Mutta eihän tietty kaikkien tarvitse mun blogista pitää tai siitä mitä minä ajattelen.
Mutta suurkiitos teille kaikille, jotka täällä viellä viitsitte vierailla. ;)
Nämä blogiasiat on kyllä hankalia...
Kun ei välttämättä tarkoita sitä mitä kirjoittaa, pitää lukijan osata kiteyttää SE juttu...
Kenenkään ei kuitenkaan pidä mennä kommentoinnissaan henkilökohtaisuuksiin. Ne ei sovi tänne netin maailmaan...
Oma bloggaamiseni on vähän sitä sun tätä ja tekstin tosi tylsiä. Välillä saman jankkausta ja toisinaan taas "runosuonisykkii".
Aika tylsästi kuitenki kirjoitan.
Ihan tavis elämästä sitä tavallista, niin siis ei mun elämä nyt ihan tavis ole mutta kuitenkin.
Voimia ja sinnikkyyttä, kyllä tämä tästä.
Marika
No aiemmin mä kirjoittelin kanssa lähinnä omasta elämästäni ja silloin en koskaan törmännyt mihinkään negatiiviseen kommentointiin.
Mutta kun aloin tänä kesänä ottaa kuvia täältä Los Angelesista ja kerto hiukan laajemmin tästä kaupungista, niin nyt on alkanut tulla lunta tupaan.
Mulla on kyllä vieläkin blogi ihan sitä arkea varten, mutta jotekin tuntuu nyt siltä, että kun olen itse päättänyt tutustua nyt mahdollisimman monipuolisesti tähän kaupunkiin, niin on myös mukava jakaa niitä kokemuksia ja kuvia myös ihan kaikkien kanssa.
Ei munkaan arkipäivästä täältä mitään dramatiikkaa saa revittyä. Mutta jo sinällään tää, että asunkin yllättäen Los Angelesissa on aina jännää, joten tästä on nyt otettava kaikki irti.
Post a Comment