No sattuipa mielenkiintoisia uutisia taas sattumalta silmiin. Olen aina ollut ihmeissäni siitä, että miten on mahdollista, että jotku ihmiset ovat ihan vapaaehtoisesti konservatiiveja. Mutta kai tietty konservatiivitkin samoin ihmettelee, miten jotkut ihmiset ovat liberaaleja.
Mutta tässä olisi hiukan selityksiä mystiseen asiaan:
Ihmisen tapa reagoida äkillisiin ääniin tai pelottaviin kuviin voi selittää millaisia poliittisia mielipiteitä hänellä on, havaittiin Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa. Helposti säikkyvät ihmiset kannattivat varustautumista kaikenlaisia uhkia vastaan ja olivat siksi mm. Irakin sodan, vapaan aseenkanto-oikeuden, kuolemantuomion ja kirjaimellisen raamatun tulkinnan kannattajia.
Ne jotka eivät hätkähtäneet ääniä tai kuvia, edustivat vastakkaista laitaa ja kannattivat esimerkiksi kehitysapua, maahanmuuttoa, oikeutta aborttiin ja pasifismia. Tutkijat arvelevat, että äärimmäisten poliittisten mielipiteiden yhdistyminen fysiologisiin reaktioihin voi selittää miksi niitä on vaikea muuttaa.
Lisää aiheesta voi lukea YLE Radio 1 - Tiedeuutiset
- Poliittiset suuntaukset ovat verrattavissa vasen- ja oikeakätisyyteen. Syntymästä lähtien tuntuu luonnollisemmalta käyttää jompaa kumpaa kättä. Se ei tarkoita, etteikö kättä voisi vaihtaa, vuosikausia monet vasenkätiset opetettiin oikeakätisiksi. Mutta helppoa se ei ole, selittää politiikan tutkija John Alford Ricen Yliopistosta.
Kiistelyn geenien ja puoluekannan yhteydestä aloitti kolme vuotta sitten Alfordin selvitys, jossa hän tutki lähes 10 000 kaksosen poliittista suuntausta. Tutkimuksen mukaan identtiset kaksoset, joilla on kaikki samat geenit, jakavat saman poliittisen näkökannan todennäköisemmin kuin epäidenttiset kaksoset, joiden poliittinen suuntaus on sama vain noin 50 prosentin todennäköisyydellä.
Ja tästä lisää Maikkarin ulkomaan uutisissa.
Halo Efekti laittoi myös mielenkiintoisen lainauksen tuonne aienpaan konvervatiivit vs demokraatit postaukseeni:
"But new research suggests that people with radically different social attitudes also differ in certain automatic fear responses. Political scientists say the work is evidence that certain attitudes are conditioned by fundamental traits of temperament, which could help explain why it's hard to get a donkey or an elephant to change its coloring."Science - The Politics of Fear
Mua ei ole ainoastaan kehuttu rohkeaksi, vaan vieläpä haukuttu uhkarohkeaksi, joten siksipä kai olen sitten myös ääriliberaali. Mitään muuta en pelkää kuin äärikonservatiivejä. ;)
Pistänpä muuten tonne sivupalkkiin kyselyn: Oletko liberaali vai konservatiivi. Saa nähdä uskaltaako kukaan vastata. ;)
Edit. Rupes spämmiä pukkaan niin valtavasti, että laitoin sen kirjain vahvistuksen ainakin toistaiseksi päälle. Toivottavasti loppuu spämmit.
21 comments:
Mielenkiintoinen tutkimustulos tuo säikkyjen ja rohkeiden poliittiset näkemykset... Mä oon aika säikky; säpsähdän ihan pienistä asioista, esim kännykän piipahduksista yms, mutta olen kyllä liberalismin puolella ehdottomasti.
Mutta eikö se niin ole, että poikkeus vahvistaa säännön :)
Maa Maa Maailmalla
En nyt tiedä olisiko siinä ihan noin pienistä säikkymisistä kiinni, mutta noin mutu tuntumalla näyttäisi, että konservatiivit ovat hyvin epäluuloisia ja ennakkoluuloisia kaikkea vierasta ja outoa kohtaan. Eivät halua kokea mitään tutun ja turvallisen ulkopuolelta.
Joten mä luulen, että olet ihan "terve" liberaali, vaikka pikku pirinöitä säikkyisitkin. ;)
Todella mielenkiintoinen tutkimus minunkin mielestani. Tosin yksi ihmisen poliittiseen mielipiteeseen vaikuttava tekija jai mielestani pois eli ymparistotekijat. Oman kodin poliittiset seka uskonnolliset arvot ovat myös asioita jotka vaikuttavat kehittyvan ihmisen mielipiteisiin. Tosin nuo geenit ovat kai vahvin tekija siihen miten naihin ympariston vaikutuksiin suhtaudutaan (identtiset kaksoset vs. erimunaiset kaksoset). Kuitenkin ymparistotekijat ovat yksi iso vaikuttaja esim. aariuskonnoissa (kuten uskonnolliset lahkot, aarifundamentalismi islamissa, ehka jopa amishlaiset): lapsia koulutetaan jo pienesta pitaen oikealle tavoille eika heille yleensa anneta mahdollisuutta 'ajatella toisin'. Olenkohan ihan vikateilla?
Heli
Noissa jutuissa oli myös tuosta, että aiemmin on uskottu ympäristöllä olevan merkittävin vaikutus noiden mielipiteiden muodostumiseen.
Mutta mulle tuli mieleen, että onhan aina myös kapinallisia nuoria, jotka eivät niele niitä kotoa saatuja aatteita. Mutta ehkä taas sitten konservatiiviset nuoret mielellään pysyttelee siinä tutussa ja turvallisessa kotoa saadussa uskossa tai aatteessa.
Mutta mä luulen, että jos on hyvin ankara esim. uskonnollinen kasvatus, niin silloin on ehkä vaikeampi pyrkiä siitä pois, vaikka mieli sitä vastaan kapinoisikin.
En tiedä, mutta mielenkiintoista joka tapuksessa. ;)
Mä olen sekatapaus eli en osaa sanoa kumpi. Joissakin asioissa olen liberaali, varmaan useimmissa ja sitten taas konservatiivi, ihan riippuen mistä on kyse. En osaisi sitoutua kummankaan puolueen aatteisiin tai esim. toimia politiikassa puolueryhmän sovittujen äänestyssääntöjen mukaan. On niin paljon monimutkaisia syy- ja seuraussuhteita. On tietty helppo sanoa olevansa jotain liberaalista mieltä jostain asiasta, mutta usein ne aatteet ovat vain sanahelinää eivätkä kestä käytännön toteutusta liiallisen idealisminsa vuoksi. Ehkä olen liian jalat maassa-tyyppinen nyt vanhemmiten. Ja harmi että tavallaan nuo kumpikin edustaa aika äärimmäisiä ajattelutapoja kun kultainen keskitie on usein se omani. Asioilla on monta puolta. Tunnustan että olisin surkea poliitikko. Kun mulla on aina se "mut toisaalta" - - - ;D
Mielenkiintoista tosiaan, kaikkea sitä tutkitaankin. Enkä nyt sano tätä sellaisella kyynisellä äänellä, vaan uteliaana joskin skeptisenä. Tuo Nebraskassa suoritettu koe ei oikein vakuuta siinä mielessä, että otanta on aika suppea.
Lisäksi kyseessä on selkeästi ”kansallinen” tutkimus eli tämä sama koe pitäisi toteuttaa useammassa eri maassa ja kulttuurissa, jolloin sillä voisi ehkä olla jotain tieteellistä arvoa (minun silmissäni).
Tuo Maikkarin juttu tarkasteleekin sitten geenien kannalta samaa asiaa. Perimän vaikutuksen osoittaminen kiistatta johonkin psyykkiseen ominaisuuteen on lähes mahdotonta. Tulee nyt mieleeni vain jotkin sairaudet, jotka yleensä nekin johtuvat perimänmuutoksesta (mm. down syndrooma).
Se, miksi suhtaudun niin skeptisesti tiettyjen piirteiden selittämiseen geeneillä, johtuu siitä, että tälle tielle lähdettäessä joka ikisen asian voidaan kuvitella johtuvan jostakin geenistä. Näistä esimerkkejä voisi olla taannoin löydetty ”murha- tai väkivaltageeni”. Vaikka kuinka haluttaisiin, ei ihmisen käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa voi perustella ainoastaan geeniperimällä.
En tietenkään kiistä perimän vaikutusta ihmisessä (näkyyhän se jo ns. naamasta ;-), mutta kuten tuossa tutkimuksessakin mainittiin, niin tokihan ympäristölläkin on sormensa pelissä. Mietin sitä, kuinka kehittävää on loppujen lopuksi tietää, kuinka suuri prosentti jonkin ihmisen käyttäytymismallista voidaan perustella perimällä ja kuinka suuri osa ympäristön vaikutuksilla.
Onkohan näissä tutkimuksissa otettu huomioon temperamentin vaikutusta? Jotkut ihmisethän saattavat usein uusista asioista kuullessaan nostaa suojamuurit pystyyn ja ajatella ensin ”ei ei ei”. Kun sitten asiaa saa rauhassa ajatella ja siihen tutustua, saattaa kanta muuttua. Siinä mielessä nämä kuvannäyttämiskokeet eivät ole kovin uskottavia, sillä siinä tapauksessa se leimaisi tietyn temperamentin omaavat ihmiset esim. konservatiiveiksi. Se taas olisi jo eri tutkimuksen aihe.
Mutta mielenkiintoisia spekulaation aiheita nämä ovat. Itse koen olevani liberaali enemmän kuin konservatiivi. Toisaalta en kannata muutoksia niiden itsensä takia (muuttumisen ei siis pitäisi olla itsetarkoitus, vaan järkevimpien menetelmien löytäminen – joskus vanhassa vara parempi, joskus ei), vaan joku tolkkukin voisi olla.
Äh, kamalan skeptinen tuo kommenttini, mutta siis tämä on minusta kyllä mielenkiintoinen aihe. Olen muutenkin luonteeltani sellainen, että jokin asia pitää suunnilleen esitellä ja todistaa minulle todistusaineiston kera ennen kuin uskon siihen (tämä ei siis koske kuitenkaan joka ikistä asiaa) - jos uskon.
Harmikseni olen siis havainnut, etten ole kovin henkinen ihminen. Tietyllä tasolla uskon yliluonnolliseen (vain harvoihin ja valittuihin juttuihin), vaikkei niistä olekaan annettu todistusaineistoa.
Poliittisen käyttäytymisen malli on kyllä pohdiskeltavan arvoinen asia. Säikky tai ei, niin jokin kanta ihmisillä tuntuu olevan.
Kaksipuoluejärjestelmä on aina aiheuttanut minulle päänvaivaa 'joko tai' -olemuksellaan. Niin konservatismista kuin liperalismista löytyy niin hyviä kuin huonoja puolia ja valinta saattaa joskus olla vaikea. Tämä meidän monipuoluejärjestelmä on yhtä hankala tilanne, sillä sävyerot ovat varsin pieniä. Etenkin nykypäivänä, kun kaikki puolueet ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ympäristönsuojelua kohtaan.
Sisään kasvaneet perusarvot tietenkin ratkaisevat. Ja luulo siitä, että tuo voisi tuoda minulle sitä mitä haluan. Minä en usko takinkääntäjiin.
Ääripäät ovat aina pelottavia, olivat ne sitten missä päässä tahansa. Ja millä elämän osa-alueella tahansa: politiikka, raha, uskonto.
Joskus joittenkin aiempien vaalien yhteydessä tuli esille että ihmiset haluavat innokkaasti olla "voittajan puolella" ja äänestävät sellaista, jonka läpimenoon itse uskovat vaikkeivat kannattaisikaan. Outo logiikka.
Sitten on paljon näitä jotka tuuliviirin lailla menevät sen kelkkaan jolla luulevat olevan eniten annettavaa itselle.
Itse kuulun siihen hyväsydämiseen vähemmistöön joka aina järkeilee miten käy kaikkein heikompien. Pidetäänkö heistä huolta, vai onko ehdokkaan mottona "jokainen on oman onnensa seppä"(sehän on aivan soodaa).
Minua on aina pidetty rohkeana ja pienten puolustajana. Siksipä olen äärimmäisen liberaali wikidemokraatti (vanhempani ovat konservatiiveja, mutta ei äärilaidan).
Muuten, hyvää viikonloppua!
Minna
No mä en kyllä myöskään pärjäisi ehkä poliitikkona, mulla on kanssa tota toisaalta ja toisaalta ajattelua, ja en kyllä pystyisi sitomaan mielipiteitä ryhmäpäätöksiin, vaikka tosin ymmärrän, että joskus politiikassa pitää tehdä kompromissejä. Joskus on valittava kahdesta pahasta se pienempi.
Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla kultaisella keskitiellä, mutta mulle on taas tullut näin vanhemmiten ehkä vieläkin selkeämmäksi kanta jossai yhteiskunnallisissa asioissa. Mun mielestäni ei enää ole välttämättä varaa kompromisseihin. Mutta toisaalta kyllä sitä joutuu useasti pettymään, jos on liian ideologiset tavoitteet mielessä.
Elegia
No tokihan voi olla skeptinen, eihän sitä nyt toki tartte kaikkea uskoa, mitä lukee, vaikka se olisi täällä Itkupillin blogillakin. ;)
Mun mielestäni toi oli kyllä ihan mielenkiintoista ja jotekin sopi teemoihin, joista olen täällä yrittänyt "vääntää". Joten kaikki selitykset otetaan mielenkiinnolla vastaan.
Ja eihän asiat ole useinkaan niin on tai off, välimuotojahan aina on siinä välissä.
Mutta jotenkin tuo kuullosti mun korviini sellaiselta, että siinä voisi olla perääkin, niin periksi antamattomia jotkut tuntuu omissa mielipiteissään olevan. Minä myös, mä olen aina ollut ääriliberaali, enkä oikein rehellisesti sanottuna voi ymmärtää, että kaikki ei ajattele samoin. Mutta ymmärrän, että myös mun mielipidettä jotkut pitää ihan outona.
Tuosta henkisyydestä tuli mieleen, että tieteenalueella on mysö viimeaikoina saatu sellaisia tuloksia esim. kvanttifysiikassa ja uusimmissa DNA-tutkimuksissa, että niiden katsotaan ainakin osittain selittävä ennen täysin selittämättöntä huuhaata, kuten esim. kaukoparannusta yms.
Mulla on aina erittäin utelias suhtautuminen kaikkeen uuteen, en kyllä purematta niele, mutta maistan ainakin ennen kuin tyrmään.
Lepis
Mä olen ihan samaa mieltä ääripäistä. Vaikka sanon itse olevani ääriliberaali, niin se ei tarkoita, että olisin esim. fanaattinen jokin puolueen kannattaja, koskaan mulla ei ole ollut mitään selvää puoluekantaa.
On tietty hyvä, että esim. ympäristöasiat ovat kaikkien puolueiden listoilla, mutta valitettavasti tuntuu, että joillekin se on vain pakkopulla, se on sinne otettava, koska se on nyt niin muodikasta. Itse en kyllä ihan niele sellaisia koukkuja.
Jotenkin tietyt elämänarvot ovat kytköksissä toisiinsa. Eli jotkut kuuluvat sinne liberaalin ajattelun osastoon, toiset ovat sitten sitä konservatiivista ajattelua.
Täällä Jenkeissä mulla on toistaiseksi ollut ihan helppo löyttää kummalle puolelle asettuisin täällä, jos pitäisi puoluekanta määritellä, mutta toisaalta ei sekään edusta ihan niin liberaalia linjaa, jota itse kannatan. Mutta tietty täällä on tehtävä paljon kompromissejä, liian radikaali ei pärjäisi.
Halo Efekti
No mulla kanssa on yleensä sympatiat pienen reppanan puolella. Ja tuo, että antaa äänensä "varmalle voittajalle" on kyllä munkin mielestäni outoa logiikkaa. Mä olen itse aina antanut ääneni pressanvaaleissa ekalla kierroksella sellaiselle, jolla ei ole mitään mahkuja päästä läpi, mutta he ovat olleet lähempänä omaa ideologiaani. En tee sitä kuitenkaan periaatteesta, mutta huomaan, että niin vaan aina käy, oma mielipiteeni ei edusta ihan kaikkein tyypillisintä keskiarvoa.
Mä olen aina saanut kuulla naljailua omasta idealismistani, isäni on usein hermostunut mun ajatusmaailmaan, ja joskus tuhahtaa, että mitä siitä nyt tulisi jos kaikki ajattelis noin?
No silloin aina hymyilen, että luulisin, että siitä seuraisi maailmanrauha ja oikeudenmukaisuus kaikille. ;)
Mitääh, eikö nämä olleetkaan kiveen hakattuja totuuksia?!?! ;)
Kiitos sinun, luin nuo tutkimukset kokonaisuudessaan linkeistäsi. Olisi muuten jääneet minulta todennäköisesti huomaamatta.
Vaikka olenkin aika epäileväinen, niin tunnustan silti, että tykkään lukea kaikenlaisia tutkimuksia. Sekin kiinnostaa, että mitä kaikkea tutkitaan. :)
Elegia
No hulluinta on sellainen, että ei edes uskalla tai halua lukea jotain, vaan että tuomitsee asiat humpuukkina ennenkuin edes tietää asiasta enemmän.
Tulee mieleeni, että ennenhän ajateltiin, että maapallo on pannukakku ja tietty monta muutakin esimerkkiä.;)
Onko se Amerikkalaista arkipäivää-blogi tuo Kirrkonummelaisessa lehdessä kerran kuussa ilmestyvä juttusarja? Vai joku muu? Tämä on taas mennyt ohitse...
Lepis
No joo just se, mun mielestäni niin ihanan ystävällisesti ja hauskasti kirjoitettu Jenkkilästä, jopa mielestäni ehkä hitusen liiankin kiltisti, mutta Susa näyttää poistaneen siltä kommenttinsa.
No, mä olen hyvinkin muutoksen- ja uudistustenhaluinen, mutta luokittelen itseni silti konservatiiviksi. Olen monissa asioissa avoimen "vanhanaikainen" mutta mitään hämähäkinseittejä en nurkassa katsele vaan ne pistetään luudalla pihalla niinku olis jo ;)! En siis ole äärikonservatiivi, enkä varsinkaan amerikkalainen äärikonservatiivi.
Athelas
Kiva kun ilmoittautui ihan rehellinen konservatiivikin keskusteluun! ;D
Mulla on monia ystäviä, jotka ovat myös "julki" konservatiivejä, hyvin tulen heidän kanssaan toimeen, ainoastaa tuntuu, että sellainen fanaattinen äärilaita ei pysty asiallisesti oikein kantojaan perustelemaan ja sitten he helposti turvautuvat ehkä hiukan arveluttaviin keinoihin "vihollisiaan" vastaan, ihan sama kyllä toisessakin äärilaidassa, tarkoitan vasempaaäärilaitaa, en ehkä itse osaa nähdä liberaaleja kiihkeinä. Mutta se on tietysti oma perspektiivini.
Mutta aina arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla ihan avoimesti sitä mitä ovat. ;)
Ahaa, ne olivat sitten niitä 'paljon puhuttuja' kommentteja ne poistetut.
Sehän on muuten hyvää kertomusta ja Amerikan kuvausta ilman kritiikin häivääkään. Minä nautin niiden lukemisesta.
Lepis
Mielestäni todella hyvin kirjoitettua lempeää näkökulmaa amerikkalaisesta elämästä. Mä luin paljon juttuja sieltä ja nautin siitä sujuvasta kerronnasta.
Oho, sössin vähän. Piti siis sanomani jotenkin näin että:
mä taidan olla vähän semmoinen skitsofreeninen konservatiivi, eli toisaalta nojaan vasemmalle, mutta samalla arvostan joitain juttuja jotka perinteisesti liitetään vain konservatiiveihin. Äläkää kysykö miten noi kaksi yhdistetään, en miekään tiiä :)! Kaipa sitä voisi sanoa että elelen tätä elämää silleen, että katotaan mitä eteen tulee ja mitä mieltä siitä voisi mahdollisesti olla, ilman sen kummempia paineita.
Athelas
No just noin mäkin sen laittaisin, ei kyllä tarvitsekkaan ottaa mitään paineita, eikä kenenkään tarvii ketään mihinkään karsinaan laittaa, eikä tietty itseäänkään, kyllähän nää jutut menee niin, että jokainen olkoon just se mikä onkin.
Minä olen viimeinen, joka haluaa ihmisiä luokitella mihinkään katekorioihin.
Olet just hyvä ja paras sellaisena kuin olet.
Post a Comment