Miten tunnistaa Itkupilli

Olen kerinnyt/jaksanut niin vahan bloggailla, etta en ollut edes huomannut, etta mista mut tunnistaa meemi on menossa, mutta nyt tormasin siihen Olemattoman ja SusuPetalin (en taaskaan paassyt kommentoimaan vuodatukseen) blogilla. Ja kun tanaan on pyhapaiva, niin tein toita vain 8.00-18.00, eli siis vain tuollainen tynkapaiva. Suljin ison kompuutterin, kavelin lahinpaan liquor storeen ja ostin pullon punkkua, en ole kerinnyt viela ottamaan kuin yhden siemaisun, mutta katsotaan nyt kuinka monta lasillista taman meemin kirjoitukseen tarvitaan.

1. Olen 158 cm pitka ja aika tyttomainen, ajoittain karsin hiukan ylipainosta, mutta sitten se taas karisee. Mutta jos sita ylimaaraista kertyy, niin sita tulee vain lantion ylapuolelle. Toivoisin kylla etta se jakautuisi hiukan tasaisemmin, persuuksissa lisarasva ei olisi pahitteeksi.

2. Kotikulmilla liikun verkkareissa, kuumalla ilmalla repaleisissa farkkushorseissa. Jalassa lenkkarit tai helpot sandaalit, paalla t-paita tai toppi, varit musta, harmaa, vaaleanpunainen. Jos lahden kotikulmilta, niin saatan olla ihan samoissa vetimissa, mutta joskus tykkaa laittaa jotain kivaa paalle, silloin saatan laittaa vaikkapa tyllihameen tai minarin, mutta yleensa hameeni on kuitenkin mieluummin liian lyhyt kuin pitka. Jalat on ehka se paras puoli vartalostani, joten mita niita peittelemaan, pistan mieluummin ylimaaraista kangasta tuohon vyotaron seudulle.

3. Yleensa vaatteeni on aika persoonallisia, en ole kovinkaan ujo pukeutuja. Tosin nykyisin en niin kovasti jaksa enaa piitata siita milta naytan, ennen ehka halusin enemmankin nayttaytya, nykyisin haluan mieluumminkin katsella. Ja taalla Los Angelesissa sais kylla aika paljon tehda toita, etta tulisi katukuvassa tunnetuksi, Kangasalla se oli huomattavasti helpompaa.

4. Koruja en kayta muuten, mutta usein kaulassa roikkuu parinkin ristia, sellaisia katolilaisia pitkassa helminauhassa, useimmiten vaaleanpunaisia.

2. Mulla on pitkasta aikaa ihan luonnolliset hiukset, luonnollinen vari on sellainen maantienruskea. Mutta mulla on ollut kylla lahes kaikki mahdolliset hiusvarit, mustasta platinablondiin, ja siina valilla oranssia, vaaleanpunaista, lilaa ja joskus oli hennanpunaistakin. Yleensa pidan hiuksia sellaisella sekaisella nutturalla.

3. Kotikulmilla en kayta meikkia, enka aina muuallakaan, mutta joskus saatan innostua,ja sitten sita voi olla hiukan enemmankin. Mulla on tummansiniset silmat ja jos mulla on meikkia, niin yleensa mua luullaan ruskeasilmaiseksi, joskus joku ihan tuttu on yllattynyt,kun on vuosien tuntemisen jalkeen huomannut, etta silmani onkin siniset eika ruskeat.

4. Kavelen yleensa nopeasti, ellei mulla ole kamerakaulassa, silloin saatan kulkea etanan vauhdilla ja tsekkailla kaiken maasta taivaaseen. Mulla on kuulemma sellanen hiukan pompottava kavelytapa, itse en sita ollut sen kummemmin huomannut, mutta joskus naureskelin tyttareni kavelytapaa ja sain kuulla, etta itse kavelen ihan samalla tavalla.

5. Olen ujo mutta ystavallinen, yleensa en itse aloita keskustelua ja tervehdinkin ujosti, mutta jos joku toinen tekee aloitteen, niin rupattelen kylla oikein vuolaasti, ja jos vauhtiin paasen, niin voi olla, etta juttukaveri ei kovinkaan helpolla paase musta enaa eroon. Juttua kylla riittaa ihan mista vain.

6. Ja kuulkaa, taalla Los Angelesissa en ole viela kayttanyt julkisia kulkuvalineita, mutta Suomessa kaytin silloin talloin bussia ja junamatkustamista rakastan. Kun istun alas alan valoan heti meditointitilaan, mua ei hairitse yhtaan mikaan. Jos viereen istahtaa juttuseuraa kaipaava kanssamatkustaja, niin juttelen kylla silloin ihan mielellani. Tai jos kannykka sattuu soimaan, niin rupattelen kylla siihenkin ihan missa vain. Mutta yksi asia multa tuppaa aina unohtumaan; puhun aivan liian kovaa, joten kaikki mita sanon, kuuluu kylla jokaisen kanssamatkustajan korviin.

7. Yleensakin mut kylla tunnistaa helposti tuosta liian kova aanisesta puheesta, joten usein kay niin, etta ennenkuin minusta on saatu nakohavaintoa, niin aani on jo kuuluvilla. Juttelen myos usein kannykkassa kavellessani, tosin taalla LA:ssa mulla ei aina ole kannykkaa edes mukana, mulle ei taalla soittele kuin oma mies.

8. Ai niin, mut saattaa tunnistaa myos punamustista huulista, jotka mulle tulee punkun juomisesta, viela ei ollut, mutta myohemmin illalla varmaan on.

Kello on nyt taalla 7.47 pm, aurinko laskee ja mutta on kesaisen lamminta, naapurissa alko uima-allas bileet, lattari musiikki soi aika kovaa. Mukava rento meininki. Tekis toisaalta mieli menna istumaan tohon ulkosalle, mutta taidankin tehda nyt pienen blogikierroksen.

Siella Suomessa ollaan jo maanantain puolella, hauskaa alkuviikkoa kaikille.