Mina, minusta, minua

Nappasin taman kyselyn Kulttuureja sekoitellen-blogista:

Paljonko vuosia täytät vuonna 2010?
50!!!!

Voisitko seurustella jonkun kahdeksan vuotta vanhemman kanssa?
Voisin, ei ika oli niin kovin tarkea, tosin tykkaan kylla siita, etta kumppani on lahes saman ikainen, kuten nykyinen mieheni, meilla on valtavasti yhteisia musiikkimuistoja.

Oletko mustasukkainen?
Nuorempana olen ollut mustasukkainen, mutta nykyaan en enaa ole, muuten kuin leikkimielisesti.

Oletko hyvä peittämään oikeat tunteesi?
Pettymyksen tunteeni osaan aika hyvin peittaa, ehka joskus liiankin hyvin, tosi en sellaisista, jota tuntevat minut hyvin ja oikeasti valittavat.

Mainitse yksi asia, jota odotat innolla?
Las Vegasin matkaa ystavan luokse.

Oletko ikinä kävellyt seinää päin?
Luulatavasti, mutta en muista varmasti.

Lyön vetoa ettet pysty juoksemaan ulos ja takaisin neljässä sekunnissa
Kylla ma aikakin ulos kerkiaisin, en tieda kerkiaisinko ihan takas asti tahan. Olen ollut aikoinani aika hyva sprintteri.

Ajattelet jotakuta, etkö niin?
No ma ajattelen ystavaani, jonka vastausten tilalle laitan omia vastauksiani.

Mitä tekisit, jos viimeinen ihminen jota suutelit, vihaisi sinua?
En tieda, olisin kylla tosi yllattynyt.

Miltä hiuksesi näyttävät tällä hetkellä?
Ovat olleet melkein 6 viikkoa pesematta, ovat paremmassa kunnossa kun pitkiin aikoihin, mutta talla hetkella ovat nuhjuisen nakoiset, kun en ole viela kerinnyt harjaamaan niita. Ovat palmikolla viela yon jaljilta.

Milloin itkit viimeksi? Miksi?
Ehka eilen, en muista ihan tarkkaan, itken tosi helposti, ilosta ja surusta.

Voisitko olla kuukauden puhumatta parhaalle ystävällesi?
Juu, voisin hyvinkin, mulla on vaihtuneet parhaat ystavat, kun elamantilanteet ovat vaihtuneet, mutta hyvat ystavat kylla pysyy ikuisesti ystavina. Mutta talla hetkella nautin suunnattomasti, kun voin lahes paivittain hopottaa kaikkien parhaiten ystavieni kanssa.

Luuletko että joku ajattelee sinua tällä hetkellä?
Luulen, etta mieheni ajattelee minua, tiedan, etta han haluais tulla tahan koneelle, mutta kohteliaasi koitti naytella, ettei muka edes sellaista ajatellut.

Kerro paidasta, joka on ylläsi?
Mulla on Pink Floydin Animals t-paita, siina on kiva vaaleanpunainen possu edessa.

Mikä on viimeinen alkoholiton juoma, jonka nautit?
Nautin juuri Lattea.

Oletko ikinä toivonut omistavasi jotakin toista sukunimeä?
Juu olen, ja nyt mulla onkin ex-mieheni sukunimi, nyt mietin, etta vaihtaisinko sukunimeni nykyisen miehen nimeen, koska sen on niin kaunis nimi.

Vilkutatko kun näet ihmisiä joita tunnet?
Joo.

Onko vanhempasi suojelevaisia sinua kohtaan?
Ovat kylla, mahan olen vasta 49 v.

Onko sinua ikinä suudeltu rakettien paukkeessa?
On :)

Mikä oli viimeisin punainen asia minkä söit?
Paprikan palasia kiviuunissa paistun tonnikalaleivan lisukkeessa.

Viimeinen ihminen joka kommentoi sinulle galleriassa tai facebookissa?
Galleriaa mulla ei ole, facebookista en nyt muista, olen ollut hiukan laiska sen kanssa viime aikoina.

Keneltä on viimeisin viestisi?
Nykyisin en muista lukea viesteja, mutta nyt katsoin ja viimeinen viesti on ystavaltani: Toivottavasti teilla on hauskaa. :)

Onko viimeksi suutelemasi ihminen nuorempi kuin sinä?
On

Kuinka sinä ja paras ystäväsi tutustuitte?
Mulla on parhaat ystavat vaihtuneet elamassa, lapsuudessa ja nuoruudessa muutettiin niin paljon, joten valitettavasti sielta ei ole ystavyyssuhteet jatkuneet. Siksi ehka mulla on nykyaan useampi paras ystava, molemmat lapseni, jotka olen tavannyt TAYS:n synnytysosastolla. Taalla Jenkeissa mulla on kaksi parasta ystavaa, molemmat olen tavannut ekan kerran blogissa, toinen niista on mieheni.

Viimeisin asia, jonka printtasit koneeltasi?
"juhlakutsu", lainausmerkeissa sen takia, etta se oli hamayskutsu. ;D

Tykkäätkö saada isoja haleja?
Riippuu ihmisesta, joidenkin ihmisten kanssa on rento ja kiva halata, joidenkin kanssa se tuntuu teennnaiselta.

Jos hyppäisit nyt huoneesi ikkunasta, kuinka pahasti sinun kävisi?
No mitenkaan, putoiasin nurmikolle.

Pidätkö jäätelökakusta?
En erityisesti jaatelokakuista, ehka enemman tavallisesta jaatelosta, mutta en tykkaa amerikkalaisesta jaatelosta, se on liian makeaa.

Jos voisit mennä naimisiin jonkun julkkiksen kanssa, kuka se olisi?
No jos nyt ihan pakko olisi menna naimisiin jonkin julkkiksen kanssa, niin se olisi Johnny Depp.

Mitä teit kello 8 tänä aamuna?
Kello on nyt 7.32 am, mutta ennustan, etta istun tassa koneella.

Oletko hyvä matematiikassa?
Olen.

Montaako erilaista juomaa olet juonut tänään?
No tanaan en ole kerinnyt viela juomaan kuin lasillisen vetta ja nyt siemailen tata lattea, myohemmin juon lisaa vetta ja illalla ehka hiukan punkkua, eilisesta illasta jai melkein puolipulloa jaljelle (ihme).

Jätätkö koskaan puhelinvastaaja viestejä ihmisille, joita yrität tavoittaa
Joskus.

Onko suunnitelmia perjantai-illalle?
On! Ja odotan innolla!

Minkälaisen talvitakin omistat?
Mulla on Suomesta kiva takki, joka ei mahdu enaa paalleni, mulla on vaan sellanen lyhyt ruudullinen (mustavalkovaaleanpunainen) villakangas jakku. Taalla ei ole oikeaa talvea.

Nukutko makuuhuoneen ovi kiinni vai auki?
Auki.

Minkä ikäinen olet?
Ks. kohta 1 ja päättele siitä...

Pidätkö baarissa istumisesta?
Ennen tykkasin tosi paljon, nykyisin on jaanyt kylla aika vahalle.

Seurusteletko/oletko naimisissa?
Naimisissa.

Oletko puhelias vai vetäytyvä?
Olen todella puhelias.

Kenen kanssa vietit kesää?
Mieheni ja meidan viiden kissan kanssa.

Miten houkuttelisit ystäväsi lähtemään lomalle Etelä-Amerikkaan?
Varmaan paras houkutin olisi se, etta maksaisin matkan.

Fanitatko ketään?
Ihastun helposti moniin julkisuuden ihmisiin, mutta ehka fanittaminen on liian vahva ilmaus. Viime kesana kylla itkin Ellen Degeners showssa liikutuksesta kun nain Ellenin ja Gwen Stefanin.

Onko jääkaapissasi Coca-Colaa?
Ei nyt, mutta yleensa aina on.


Mikä on työpöytäsi taustakuvana?
Joku yomaisema, mun mies yleensa vaihtelee sita kuvaa, ma en sita yleensa edes nae, kun aina on jotain sivuja auki.

Onko lävistykset hienoja?
Voi olla joskus oikein kivoja, oikealla ihmisella oikeassa paikassa. Itsellani ei ole lavistyksia.

Entä tatuoinnit?
En tykkaa liiallisista tatuoinneista, mutta joku hyvin tehty pikku tatska kivassa paikassa on mielestani cool. Mieheni kanssa meilla on molemmilla haaveissa pienet tatskat, paikka on jo valittu, mutta millanen tatska, sita ei olla viela oikein osattu paattaa.

Nauratko paljon?
Nauran :D :D

Tan saa napata tasta ken haluaa! :)

Marraskuun selatys

Lepiksella on taas menossa haastava marraskuun selatys...huh huh...kylla marraskuusta selviaisi taalla aurinkoisessa Kaliforniassa, mutta ettei elama olisi liian helppoa, niin piti nyt jalleen osallistua tahan aivojumppaan. En edelleenkaan oikein tajua miten tama etenee, mutta tallasen kuvan valitsin marraskuiseksi variksi. Tasta jatkaa sitten eteenpain Hirlii.

Mun piti jatkaa Arleenan kuvaa samalla teemalla, tais tulla kylla aika kesainen keiju tuohon kuvaan, mutta se nyt vaan sopi niin kivasti noihin keltaisiin lehtiin ja mina nyt olen aina hiukan tallainen homppa.

Pelastaako Marijuana Kalifornian talouden?

Kalifornian talous on retuperalla, kuten moni muukin asia. Yksi iso ongelma on huumeet. Laillisella marijuanan myynnilla koitetaan siis tappaa kaksi karpasta. Kaliforniassa voi saada laakarilta kortin, jolla voi ostaa marijuanaa laillisista kaupoista ja itse voi myos kasvattaa laillisesti 4 pensasta omaan kayttoon.

Noita myyntipaikkoja on tosi paljon ainakin taalla Los Angelesissa, joissakin paikoissa on myos laakari, jolta sitten saa aika helpolla tuon kortin. Tietysti toi on saanut myos paljon vastustajia, mutta esim. Obama on tuon laillisen myynnin kannattaja.

Jos multa kysytaan, niin olen Obaman ja monen muun kanssa samaa mielta, etta parempi myyda mietoa huumetta laillisesti, kuin etta nekin rahat menee laittomaan huumekauppaan. En usko, etta noi kamppanjat houkuttelee kovinkaan monta huumeiden kayttajaksi, mutta ne voi houkutella valtavan maaran huumeiden laittomia kayttajia lailliseen kayttoon. Ja se ehka myos houkuttelee vahvempien huumeiden kayttajia siirtymaan miedompaan lailliseen.

Huumeita saa taalla helposti ja niiden kaytto on yleista. Se on valtava bisnes ja jos siita jokunen roponen paatyisi muualle kuin huumediilereiden taskuihin, niin siita tuskin olisi kenellekkaan mitaan harmia. Myos poliisillekin jaisi ehka paremmin aikaa keskittya vakavimpiin huumerikollisiin, jos kaikken vaarattomimmat kayttajat voitaisiin jattaa rauhaan.

Aiheesta lisaa mm. taalla.

Omituinen luonnonilmio jarkyttaa Los Angelesia

Sateita on odoteltu tanne pitkaan ja hartaasti. Ja lopulta niita saatiin. Sade alko eilen, eli nyt on sataa toista paivaa. Liikenne on sekaisin, yli 200 kolaria on sattunut eilisen jalkeen. Tiet on tosi liukkaita, kun niiden pintaan kuivunut oljy kastuu sateella. Telkkarissa haastatellaan ihmisia, etta miten tama sade on nyt heidan elmaansa vaikuttanut. Lisattakoon, etta kyse on nyt ihan tavallisesta vesisateesta, ei mistaan myrskysta tai kaatosateesta.

Toinen ongelma pitkan kuivuuden jalkeen on aivan onneton sadevesiviemarointi. Sadevedet laskee suoraan Tyyneen valtamereen. Uutisissa kerrottii juuri, etta rannoilla on uintikielto, vahintaa seuraavat 72 tuntia. Kaikki roska ja lika, joka on kertynyt kuivuneisiin viemareihin on nyt huuhtoutunut kerralla mereen. Uimisen pelataan aiheuttava vakavia sairastumisia. Noiden viemareiden syovereissa on muhinut vaikka mita. Yksi ongelma on esim. huumeneulat, jotka jouduttuaan viemareihin huuhtoutuvat suoraan mereen.

Mutavyoryja odotellaan myos lahipaivina, jos sateet jatkuu. Sateet tulee aiheuttamaan paljon ongelmia, mutta se on kuitenkin pienempi paha, kuin taalla todella pitkaan jatkunut kuivuus.

Edit.
Tanaan on 16 C, joka tuntuu taalla todella kylmalta, eilen kayttiin "talvivaate" ostoksilla. Mutta saatiedotusten mukaan huomena jo paistaa aurinko, lampotila nousee paivalla 30 C tuntumaan, samaa aurinkoista kelia luvataan koko ensi viikoksi. Tosin 30 C taalla kohtuullisen viilealta yli 40 C helteiden jalkeen.

Hiukset 3 viikon pesemattomyyden jalkeen

Mun oli nyt ihan pakko ottaa kuva, koska mun hiukset on alkanut puhdistua ihan itsekseen. Kerroin tasta hiusten pesemattomyys projektista taalla.

Oikeastaan nyt on kulunut hiukan yli kolme viikkoa, olen muutamia kertoja huuhdellut hiukset pelkalla vedella, aina en edes kastele niita suihkussa kaydessa. Mitaan ole tehnyt mitaan muuta kuin harjannut hiukset paivittain. Pidan niita muun ajan nutturalla.

Mutta tulos on hammastyttava, hiukset oli kaikista likasimmillaan viikon pesemattomyyden jalkeen, silloin myos paanahka kutisi. Kahden viikon jalkeen kaikki kutina oli poissa ja nyt hiukset on siis selvasti vahemman rasvaiset kuin parin ekan viikon jalkeen.

Kuva nyt ei ole mikaan kovin hyva, en jaksanut alkaa meikkaan tai jarkkailemaan kuvakulmia. Joten nappasin taman vessan peilista.

Mulla on siis ollut todella rasvoittuvat hiukset, seuraavana paivana pesusta hiukseni ovat olleet rasvaisemmat kuin nyt 3 viikon pesemattomyyden jalkeen.

Havaintoja ja eroavaisuuksia

Lontoon Elegialla oli kiva postaus havainnoista ja eroista, joita han on nyt kerinnyt siella uudessa kotimaassa tekemaan. Ma nappaan nyt haasteen ja matkin suoraan Elegian listan. Tana havainnot on tehty vain Los Angelesista, eli en tieda kuinka yleisesti ne patee muualla Amerikassa.

Posti: Posti jaetaan taalla myos lauantaina, me asutaan omakotitalossa ja meidan pitaa jattaa porttiraolle postia varten, se tuo sitten postin pikkuriikkiseen postilaatikkoon. Jos kotona sattuu olemaan postimerkkeja, niin sinne laatikkoon voi jattaa myos lahetettavat kirjeet. Posteljooni nappaa ne ja laittaa enteen pain.

Asunnot: Taalla suurin osa ihmisista asuu omakotitaloissa, kerrostaloja on vahan ja nekin useimmiten vain kaksikerroksisia. Niissa ei ole rappukaytavia, vaan portaikot kulkee ulkona. Talot noin yleisesti Amerikassa ovat isompia kuin Suomessa, mutta esim. LA:ssa on kylla tosi paljon ihan pikkuriikkisia tonoja. Huoneiden lukumaara ilmoitetaan kertomalla kuinka monta makuuhuonetta ja kylpparia on talossa. Olkkaria ei lasketa huoneiden lukumaaraan.

Taalla on yleensa kaasuliedet. Ja kaikki kodin koneet on hervottoman isoja. Mua ihan naurattaa kodinkoneliikkeessa, kaikki on todella amerikkalaisen proystailevaa.

Taalla on usein pesukoneet kodinhoitohuoneessa tai autotallissa. Autotalleja kaytetaan harvemmin autotalleina, ne useimmiten yhdistettyna varastona ja kodinhoitohuoneena.

Liikenne: Julkinenliikenne LA:ssa on surkea, taalla on perheissa usein useampia autoja. Taalla on melkein mahdoton liikkua ilman omaa autoa. Ja liikenne on aivan mielettonta. 16 kaistaset moottoritiet halkoo kaupunkia ristiin rastiin, liikenne ruuhkautuu helposti. Olin kylla nahnyt telkkarissa ja elokuvissa paljonkin LA:ta, mutta kun livena ekan kerran tan liikenteen naki, niin olin kylla huulipyoreena.

Taalla ollaan tosi tarkkojan tienylityksesta, punasia pain eika vaarasta kohtaa katua saa ylittaa, siita tulee ankarat rapsut. Pitaa kayttaa aina suojateita, jos niita on ko. kadulla, joskus joutuu kavelemaan todella pitkan matkan, etta paasee ylittamaan kadun.

Underground: Los Angelesissa on Metro, mutta se on uskomattoman suppea taman kaupungin vakilukuun verrattuna.

Jätteet: Jatehuolto on hoidettu aika hyvin, yleensa talouksilla on 3 erivarista roska-astiaa. Musta tavallisille jatteille, sininen kierratysjatteille ja vihrea puutarhajatteille. Meilla jatteet noudetaan kerran viikossa. Yleensa edellisena iltana roskikset viedaan tienlaitaan ja siita sitten taysin automatisoitu roska-auto ne tyhjentaa.

Taalla on paljon kierratyskeskuksia, johon raahataan pullot, tolkit ja kaikki mahdollinen metallijate. Niiden keraaminen on useille taysipaivainen duuni. Taalla saattaa tulla ostoskarryja vastaan, jotka on lastattu sadoilla pulloilla. Ja kaduilla ajaa pienia avolava-autoja taydessa romulastissa.

Ihmiset: Los Angeles on todella monikulttuurinen kaupunki. Latinot ja meksikolaiset on melkein puolet vaestosta ja aasianmaista on myos tosi paljon vakea. Jotkut kaupunginosat on lahes taysin jonkun kansallisuuden tai rodun asuttamia, meksikolaisten ja mustien kaupunginosien valilla on pahimmat jengisodat.

On tietysti myos alueita, joissa asuu hiukan kaiken maalaisia ja rotuisia, meidan asuinalue on sellainen. Ja taa on myos aika rauhallinen ja turvallinen, koska mikaan jengi ei varsinaisesti hallitse tata aluetta.

Taalla tuo monikulttuurisuus on siis seka ongelma, etta myos rikkaus. Mun mielestani se tekee tasta kaupungista mielenkiintoisen. Usein ihmisilla on taysin vaara kuva LA:sta, luullaan, etta taa on tylsa, steriili luxus kaupunki. Vois sanoa, etta tama on kaikesta luxuksesta huolimatta kaikkea muuta kuin steriili ja tylsa.

Missaa muualla maailmassa ei asu niin paljon julkkiksia kuin taalla.

Tuoksut: Tuoksujen suhteen en ole kadulla huomannut mitaan eroa, ma olen itse sellainen tuoksufriikki, etta kaytan itse mielellani tuoksuja, en ole siita saanut huomautuksia sen paremmin taalla kuin Suomessa.

Taalla kylla on aivan ihanat valikoimat kaikkia eksoottisia tuoksujuttuja, taalla on niin paljon esim. suitsuke ja tuoksyoljykauppoja. Niissa on tietty huumaava tuoksu ja jollain alueilla tuoksut tulvii myos kadulle. Ma rakastan sellasta ylenpalttista tuoksua.

Parfyymien tai partaveden kaytossa en ole huomannut mitaan erityista taalla. Ehka Suomessa joskus tormas enemman sellaisiin tuoksupilviin, etta oli lorahtanut ehka vahingossa hiukan liikaa.

Pubit ja ravintolat: Taalla on pubit ja ravintolat savuttomia, laki kieltaa tupakoimisen julkisilla paikoilla, mutta esim. meidan lahipubissa saa polttaa sisalla, koska noita saannoksista ei kovin tarkasti nain isolla alueella voida valvoa. Pubeja ja baareja on ehka suhteessa vahemman kuin Suomessa. Ihmiset ottavat drinkit usein kotosalla. Tietysti ruokaravintoloita loytyy joka lahtoon. Niita on kaiken tasoisia, pienista hokkeleista luksusravintoloihin. Mutta paaosassa on kylla pikaruoka, drive in ravintoloita on ihan vierivieressa.

Summa summarum: Rakastan Los Angelesia! Ma viihdyn taalla todella hyvin. Ma todella tykkaan taman kaupungin yllattavan rajahtaneesta ja rennosta ilmeesta. Tama on varikas ja sekava kaupunki. Taalla nakee sellaisia asioita, joita ei olis voinut kuvitella olevan edes olemassa, aivan mieletonta rikkautta ja luksusta, toisaalta taas sellaista koyhyytta ja rappioo, etten ole sellasta koskaan ennen nahnyt.

Suurin miinus on kesakuukausien kuumuus. Se on rasittavaa aikaa. Talviaika on taas todella ihana, vaikka kylla kaipaan Suomen neljaa vuodenaikaa, niin pidan tosi paljon viileammasta, Suomen kesaa muistuttavasta talvesta. Rakastan palmupuita ja ihania hiekkarantoja.

Hinnat on lahes kaikessa selvasti Suomen hintoja halvempia. Ja taalta loytyy kylla ihan kaikkea (paitsi suomalaisia karkkeja ja ruokia).

Ihana kaupunki! Kannattaa tulla kaymaan, jos haluaa yhdistaa kaupunki ja rantaloman.

Kaksi miinusta + paljon plussaa = -2

Olen joskus kertonutkin, etta mieheni on toissa isossa yksityisessa sairaalassa. Sinne oli kutsuttu viime viikolla ulkopuolinen tarkkailijaryhma. He seurasivat sairaalan toimintaa, saattoivat tehda yllatys haastatteluja tyontekijoille yms. Se oli kuulemma hyvin stressaava viikko, henkilokuntaa jannitti tarkkailijoiden lasnaolo.

Osasto jolla mieheni tyoskenteelee sai erittain hyvan arvosanan. Heidan osasto on nopein ja tehokkain kaikkiin muihin saman sairaalaketjun vastaaviin osastoihin verrattuna. Mieheni mielesta syy siihen on se, etta heilla on hyva yhteishenki ja kaikki puhaltaa samaan hiileen. Se on harvinaista tuolla sairaalamaailmassa, jossa esim. eri kansallisuudet muodostaa omia klikkejaan. Suuri osa tyontekijoista on meksikolaisia ja filippiinilaisia. Heidan valillaa ei keskenaan synkkaa kovinkaan hyvin.

Tarkkailuryhman viimeisena paivana sattu hammentava tapaus. Tarkkailuryhma meni ensiapu osastolle ja kiitteli ja kehui, kuinka hienosti henkilokunta oli siella tyonsa hoitanut. He kutsuivat kaikki ymparilleen ja alkoivat kaivaa taskuistaan karkkeja. He sanoivat, etta olette kylla ansainneet pikku palkkion. Kaikki oli tosi ylpeita ja iloisia ja he alkoivatkin kuoria karkkeja ja laittoivat namuset suuhuh. Siina samassa jokainen, joka oli laittanut karkin suuhun, kutsuttiin puhutteluun. Nimet otettiin ylos ja heille annettiin varoitus vakastava saantojen rikkomisesta.

Sairaalassa on tiukka saanto, etta siella ei saa syoda karkkia, siis henkilokunta. Mutta he kuvittelivat, etta tuossa poikkeustilanteessa oli kohteliasta poiketa tuosta saannosta ja ottaa tarkkailijaryhman kiitos vastaan. Hetkellinen riemu ja onnistumisen ilo kaantyi ikavaksi pettymykseksi.

Jokaisesta mokasta tulee merkinta ja viidesta mokasta menettaa tyopaikkansa. Jokaisesta myohastymisesta tulee myos merkinta, aivan sama onko myohastyminen 1 minuutti tai enemman. Kerran vuodessa mokalista tyhjennetaan. Mutta ei tarvita kuin hiukan huonoa onnea, etta tuo viiden mokan lista kertyy tayteen. Hyvin monet ovat menettaneet tyopaikkansa, 5 myohastymista vuodessa voi kertya todella helposti, taalla jos esim. juuttuu poikkeukselliseen ruuhkaan, joita sattuu jatkuvasti, niin siina ei mitkaan selitykset auta. Saanto on saanto.

Mun miehella on kaksi moka pistetta. Kaksi 1 minuutin myohastymista. Tosin vastaavasti han joutui puhutteluun, kun oli tullut 2 minuuttia etuajassa ruokkikselta. Heidan osastollaan oli potilaalla akuuttitilanne ja han halusi menna sinne nopeasti auttamaan. Se ei ollut tarpeeksi hyva selitys, han joutui allekirjoittamaan paperin, ettei hanelle tarvitse maksaa ylityokorvausta tuosta 2 minuutista. Voisi kuvitella, etta esim. 1 minuutin myohastymisen vois kuitata silla, etta tekee 1 minuutin yli.

Vaikka nuo kaksi mokapistetta hiukan huolestuttaa mieheni mielta, niin joitan todella positiivista ja ilahduttavaakin tapahtu. Han sai kunniakirjan hyvasta asiakaspalvelusta. Monet potilaat, mutta myos kolleegat ovat antaneet palautetta mieheni poikkeuksellisesta ystavallisyydesta ja yhteistyokyvysta. Henkilokunta ja potilaat voivat halutessaan antaa tata kiitosta. Se ei ole kovin yleista tuossa sairaalassa. Valitettavasti runsaat plussat ei kuitenkaa pyyhi pois noita kahta miinusta.

Ma olen tosi ylpea miehestani, tiedan, etta tyo sairaalassa on henkisesti tosi raskasta, mutta etta han jaksaa olla potilaille ystavallinen, se on mielestani hieno juttu ja se antaa hanelle itsellekin motivaatiota ja voimia jaksaa.

Taman maan taman hetkisessa tukalassa taloudellisessa tilanteessa tyopaikka sosiaalieduilla on todella asia, josta saa olla kiitollinen.

Varoitus! Todella rasvainen juttu!

En malta odottaa, pitaa nyt kertoa hiukan etukateen mun uudesta kokeilusta. Kerroin joskus Bohemian Itkupillissa, etta olen kayttanyt hiustenpesuun shamppoon sijasta ruokasoodaa ja hoitoaineena omenaviinietikkaa.

Kokeilu sujukin muuten hyvin, mutta hajamielisyys teki siita hiukan hankalan. Mina nimittain olen tottunut, etta shamppoot ja hoitoaineet on siella kylpparissa valmiina. Suihkuun mennessa ma muistin soodat ja etikat vasta kun olin suihkun alla, sitten kipaisin pikaisesti keittiossa sekoittamassa aineet, alastomana, ja juoksin takaisin suihkuun. Eli lopetin sen kokeilun ja ostin tosi ihanan shamppoon ja hoitoaineen. Luonnonmukaisia tottakai.

Mutta nyt mulla on siis menossa uusi kokeilu; olen toistaiseksi lopettanut hiustenpesun ihan kokonaan. Olen lukenut hiukan sielta taalta, etta on tosiaankin olemassa ihmisia, jotka eivat ole pesseet hiuksiaan vuosikausiin, vain vedella huudelleen suihkun yhteydessa. Sekaan ei olisi tarpeen, hiukset voi jattaa jopa kastelematta suihkussa kaydessa.

No joo, nyt joku kuvittelee, etta Itkis koittaa parantaa maailmaa tai valaistua likaisella tukalla. Siita ei nyt kuitenkaan ole ollenkaan kysymys. En nyt kehota ketaan tekemaan tata temppua. Mulla vaan on nyt niin loistava mahdollisuus kokeilla vaikka mita, kun ei tarvitse valttamatta tallaytya millaan lailla. Ma olen kertakaikkiaan vaan niin utelias, etta kun kuulen jotain uutta mielenkiintoista, niin haluan tietaa siitta lisaa. Ihan suoralta kadelta en voi tuomita sellaista, mista itsella ei ole omaa kokemusta.

No olen siis vasta alussa tassa projektissa. Hiukset on olleet pesematta nyt kaksi viikkoa. Viikko sitten paanahka kutisi tosi paljon, nyt se on taysin rauhottunut. Hiukset ovat kauttaalta yha rasvaiset, mutta rasvoittuminen ei tunnu lisaantyvan, vaan oikeastaan nyt alkaa jo nayttaa silta, kuin rasvoittuminen olisi vahenemaan pain. Mulla on hiukset puoleen selkaan ja pidan niita nyt nutturalla jos pitaa kayda ihmisten ilmoilla. Kampaus nayttaa ihan tyylikkaalta, kuin olisin laittanut ne geelilla.

Vaitetaan, etta hiukset alkavat puhdistaa itse itseaan, rasvoittumisen pitaisi tasaantua ja loppua aikanaan. Mulla on ollut liian rasvaiset hiukset 11 vuotiaasta asti. Mulle laitettiin jopa mini vogue hiuksiin saannollisesti, etta ne ei olis rasvoittuneet niin helposti. Olen joutunut pesemaan hiuksia lahes paivittain melkein 40 vuotta. Edelleen mulla rasvoittuu hiukset paivassa. Joten olen valmis kokeilemaan tatakin konstia. Uskon itse, etta liian ahkera hiusten pesu on saattanut taysin sotkea normaalin rasvanerityksen.

Sen verran on pitkat hiukset, etta pystyn niita itsekin haistelemaan, mutta mitenkaan pahalle ne eivat mielestani haise. Mieheni pistan haistelemaan hiuksiani jatkuvasti, han nuuhkaisee oiken pitkan nuuhkauksen ja vakuuttaa, etta ei ainakaan pahalle haise. Enka ole missaan huomannut, etta ihmiset kavahtuisivat laheisyydessani.

Kerron tasta kokeilusta lisaa kylla myohemmin.

Ihana aamulahja

Tama ihana video oli mua odottamassa tana aamuna kun avasin sahkopostin, sen on tehnyt GlamourBomb kiitokseksi ilmaisista sivupohjista. Tuleehan sita muutakin todella mukavaa palautetta, mutta tama video on kylla ihan huippu, musiikkikin on siina niin ihanaa. Thank you DaBomb!

Tietaako kukaan miten naa videot sais kapeammiksi? Youtubessa loytyy vain tasta leveampia vaihtoehtoja, ennen kaikki videot oli just niin sopivan kokoisia blogille. Jamelia jo osasikin mun auttaa. Kiitos.

Mun himojuoma ja juomahimoista

Mulle on tullut himo tuohon Budweiserin tomaattimehukaljaan. Sita on niin helppo juoda, se maistuu hyvalle, ei ole niin kitkeraa kuin pelkka kalja. Mutta toi tolkki on aika petollinen, se on siis puolenlitran tolkki ja siina alkoholia 5 %. Niita kun muutaman vetasee janojuomaksi, niin se kylla tunnahtaa.

Tanaan on ollut hiukan hutera olo, eilen tulin huomaamatta vetaneeksi 4 tolkkia kun rupattelin Susan kanssa puhelimessa. Pitkasta aikaa on taas ystava jonka kanssa voi juoruta puhelimessa oiken sydamen kyllyydesta. Suomessa tykkasin roikkua puhelimessa, mutta taalla Jenkeista en ole onnistunut loytamaan sellaisia ystavia ja Suomeen soittaminen on ihan liian kallista ja aikaerokin on 10 tuntia, etta ei oikein tunnu sopivalta soitella ystaville pienessa tuiterissa silloin kun he on juuri lahtemassa toihin. Me ollaan Susan kanssa samalla aikavyohykkeella, joten tuntuu kuin soittasi naapuriin, kun soittaa Kaliforniasta Nevadaan.

Mun piti oikeastaan kirjoittaa alkoholista hiukan laajemmin, siita miten varsinkin suomalaiset ajattelevat, etta Suomi on alkoholiongelmien ykkosmaa, mutta todellisuudessa ihan samoja ongelmia tuntuu oleva myos taalla Jenkkilassa, mutta taalla niista asioista ei puhuta. Suomalaiset ajattelevat tastakin just niin, etta Suomessa asia on tabu, mutta tosiasiassa siella siita kylla puhutaan. Taalla esim. perhevakivallasta vaietaan visusti, vaikka sita onkin tosi paljon. Tietty taalla on ihmisia jotka osaavat juoda fiksusti, mutta onhan niita toki Suomessakin.

Katselin hiukan tilastoja ja Suomi keikkuu tilastoissa siella sijojen 15 - 20 valilla, USA nayttaisi olevan hiukan alempana. Mutta taalla kulutus jakautuu aika epatasaisesti, suurissa metropoleissa juodaan paljon enemman kuin esim. maaseudulla. Joten LA:ssa kylla alkoholinkaytto ja ongelmat ei nayta paljon eroavan Suomalaisesta. Tietty taalla on sitten myos huumeongelmat ihan omassa sfaarissaan Suomeen verrattuna.

Valiaikatiedotus

Olen ollut hiukan laiska kirjoittelemaan ja vastailemaan kommentteihin, luen ne kylla ja olen iloinen, etta joku taalla viela viitsii kayda vilkaisemassa. En ole kuitenkaan ollut laiska tassa koneella istumaan, vaan olen taydessa tyontouhussa aamusta iltaan.

Nyt musta vihdoin tuntuu, etta olen loytanyt sen oman juttuni. Ma vaannan omaksi iloksi digitaalisia kuvia (niita voi kayda tsekkailemassa mun Itkupilli-blogilta) ja vaannan muiden iloksi yhta ilmaisia sivupohjia (niita voi kayda ihailemassa Elegian ja mun yhteisblogista tai sitten mun omasta sivupohjablogista). Mutta naiden lisaksi olen alkanut tekemaan kollaasiarkkeja ja muuta materiaalia korttiaskartelijoille ja myos digitaalitaiteilijoille. Puolessa vuodessa siita on tullut ihan kannattava bisnes ja jos hiukan viela panostaisin lisaa, niin talla tulisi toimeen jo ihan mukavasti.

Etenen nyt kuitenkin pienin askelin ja yritan sailyttaa tyon ilon. Ja on mulla mielessa hiukan muutakin, osti uuden kameran, entisen pikselit ei riittanyt ihan mun suunnitelmiin, joten ostin nyt vihdoi kameran, jossa pikselit piisaa. Naytilla eka koekuva uudella kameralla, siina on meidan uusin loytokisu Oliver Olli Olle Umberto Bentley.

Uutiset ja sää

Täällä ollaan taas kärvistelty sellaisissa helteissä, ettei ole paljon tullut ulkoiltua. Olen istunut tässä koneella tosi tiiviisti ainakin pari viikkoa, vääntänyt kollaasiarkkeja sellaisella innolla, etten olis varmaan malttanut mihinkään lähteäkkään, vaikka ilmat olis paremmat ollutkin.


Eilen kuitenkin päätettiin lähteä hiukan rentoutumaan. Ajeltiin kaupungin halki rannalle ja tuosta kuvasta näkyy aika hyvin millaisia savupatsaita maastopalot synnyttää. Taivas oli muuten aivan pilvetön.


Venice Beach on mun ehdoton suosikki paikka Los Angelesissa, rannalla on aina ilma viileämpää ja raikkaampaa. Olen niin ihastunut Venicen rentoon ja boheemiin meininkiin, että ollaan jo hiukan alettu haaveilemaan, että josko hankittas pikkuinen talo sieltä. Tosin meillä kun on 5 kissaa, niin niiden kanssa muuttaminen ei ole ihan yksinkertainen asia.

Me vietettiin koko paiva Venicessa, ekaks katsastettiin kaikki käsityöläisten kojut ja muut kivat pikku putiikit, sitten jätettiin hyvästit auringolle rannalla. On juhlava näky kun aurinko sukeltaa Tyyneen valtamereen.

Uusi sivupohja ei ole kuitenkaan Venicesta vaan Santa Monicasta, jossa käytiin noin kuukausi sitten, Santa Monican laiturilta laitoin hiukan kuvia myos LAPD:n puolelle.

Kalifornian lehmista lypsetaan maitojauhetta

Me saatiin nauttia ihanan viileasta (no ei ehka Suomen kesaan verrattuna) alku kesasta, kesakuussa satoikin muutamana paivana, ei tosin mitenkaan siina maarin, etta siita olisi mitaan muuta hyotya ollut, kuin se, etta se viilensi ilmaa mukavasti.

Taalla on niin rutikuivaa, etta maastapalot ovat alkaaneet jalleen riehua tassa ymparilla. Niita on vaikea saada hallintaan kun lampotilat kieppuu 30 - 40 C valilla. Noista tulipaloista alkaa taas olla jo terveydellistakin haittaa, kun muutenkin Los Angelesin saasteinen ilma entisestaan huonontuu savujen takia.

Saauutisissa kerrottiin, etta jotain positiivista on luvassa ensi talvelle; El ninjo! Se voisi tuoda Kaliforniaan 11 vuoden tauon jalkeen taas sellaiset sateet, etta niilla olisi jotain vaikustusta tahan yha pahenevaan kuumuuteen. Siella haastateltiin yhta asiantuntijaa ja han totesi, etta Kalifornian tilannetta voisi kuvailla niin, etta jos ei sateita tule, niin kohta lehmista voidaan lypsaa maitojauhetta.

Nain paivasaikaan ei ole mitaan asiaa tonne ulkosalle, ovesta kun astuu ulos, tuntuu kuin astuisi saunaan. Ilma seisoo ja tuntuu niin paksulta, etta sita voi kauhoa sormien lapi. Meilla ilmastointi pauhaa paivasaikaan ja mulla on iso viippera viela tossa vieressa, mutta toi ilmastointilaitteiden aani alkaa olla rasittavaa. Ja muutenkin jos joutuu pitkaan olemaan umpiossa ilmastoinnin varassa, niin siita tulee jontekin ahdistava fiilis. Kun voisi edes pitaa ikkunoita auki, niin olisi hiukan mukavampaa.

Illalla kylla auringon laskettua avaamme ikkunat, vaikkakaan se ei kylla nailla keleilla mitenkaan vilvoita, jotenkin vain on sellainen tarve, etta pitaa paastaa hiukan "oikeaa" ilmaa sisalle. Ilmastointilaitetta emme pida yolla paalla, pelkastaan ikkunatuuletinta.

Eilen kaytiin iltakavelylla ja haaveiltiin vesisateesta, ei sellaisesta muutaman pisaran kuurosta, joita taalla korkeintaan saadaan, vaan sellaisesta oikein kunnollisesta sateesta, joista Suomen kesassa sai nauttia ihan liikaakin.

Mutta sitten kylla siina taas muistettiin, etta jos tanne sellainen sadekuuro osuisi, niin liikenne menisisi taysin sekaisin, vedet tulvisivat kaduille. Sadevesiviemarointi on taalla niin onneton, etta valitettavasti kaikki sadevedet virtaa suoraan Tyyneen valtamereen ja huuhtovat mennessaa kaiken roinan, joka loytyy kaduilta ja noista sadevesi uomista.

Edessa on nyt odotettavissa sellainen 4 kuukauden helleputki. Huh huh, mulle nauretaan taalla ja muistutetaan siita, kun tanne tullessani uhosin, etta minun suustani ette kylla tule kuulemaan valituksia auringonpaisteesta ja liian lampimasta ilmasta. Nyt melkein tekisi mielineni luvata, etta koskaan en enaa Suomessa tule ilmoista valittamaan, vaan nautin siita, etta siella on vaihtelua joka lahtoon. Mutta vannomatta paras tietysti. Itseni tuntien saatan kylla parissa viikossa unohtaa mita tanaan olen vannonut.


Edit.
Totta puhuakseni, tulen varmasi aina kaipaamaan Los Angelesiin, kylla tama kaupunkin on sydameni vienyt, ja ei se oikeasti niin kauheeta oo, jos aurinko paistaa, voihan sita lahtea rannalle lohoomaan, kesat talvet. Mutta ei se kylla niin kauheeta ole myos jos on 4 vuodenaikaa ja puhdas ilma. Molemmissa on niin paljon hyvaa, etta parempi kai olisi kuitenkin nauttia juuri siita, missa milloinkin sattuu olemaan ja asustamaan. Mina nautin nyt taysin siemauksin tasta elamastani taalla. Haaveissa aina kuitenkin paluu sinne koto Suomeen.

Jacko goes on and on and on....

Michaelin kuolemasta on nyt kulunut 3 viikkoa, eilen uutislahetyksen paatteeksi uutisankkuri huokaisi, etta tanaankin edelleen kolme eri uutista Michaelista lahetyksessa, and this will go on and on and on...

Edelleen keskustellaan muistotilaisuuden kustannuksista, Jacksonien naapurit ovat nousseet myos vaatimaan korvauksia karsimilleen haitoille. Neverlandin naapurusto on noussut vastustamaan ajatusta, etta Neverland avattaisiin yleisolle....Lasten huoltajuuskiista, omaisuudenjako, huumeiden ja laakkeiden vaarinkaytto...nama kaikki aiheet tulevat jatkumaan hamaan tuntemattomaan tulevaisuuteen.

Telkkarissa pyorii myos edelleen Jackson dokkarit, useissa ohjelmissa pohditaan ja keskustellaan huhuista ja juoruista. Asiantuntijoita ja Jacksonien tuttavia ja muita heidan lahellaan olleita ihmisia haastatellaan. Jacksonien perhe vilahtaa myos taman tasta itsekin telkkarissa.

Kaupungilla ei voi kulkea montaakaan askelta tormaamatta Michael kraasaan. Puodin kuin puodin sisaantuloa koristaa Michael T-paitapinot ja Jackon musiikki soi kaikkialla. Lehtihyllyt pursuaa vielakin Michaelin kuvista ja kirjoja Michaelin elamasta alkaa myos pikkuhiljaa putkahdella kauppojen hyllyille.

Michael Jackson ei varmaan koskaan kuole ihmisten mielesta, ja menee kylla viela todella pitkaan, etta Los Angeles toipuu Popin kuninkaan kuolemasta.

Los Angeles kaipaa apuasi

Jattiveloissa kamppaileva Los Angeles tarvitsee apuasi. Kaupungin isat ovat kauniisti pyytaneet, etta Michael Jacksonin fanit osallistuisivat edes pienen pienella summalla Michaelin muistotilaisuuden kustannuksiin. Ja he ovat myos vedonneet Jacksonien perheen ja Stable Centerin omistajien suuntaan. Michaelin yllattava kuolema on verottanut kaupungin kukkaroa lahes 4 miljoona dollaria.

Kaupungin budjetissa kylla on varauduttu yllattaviin tilaisuuksiin, mutta talle vuodelle ei ainakaan oltu osattu odottaa tallaista jattitapahtumaa. Mietinkin, etta mahtaako paattajat siella pohtia julkkislista kadessaan, etta ketka saattaa kupsahtaa tana vuonna tai onko tulossa muita megaluokan juhlallisuuksia. Suurin kustannut isoissa pippaloissa on virkavallan liksat. Jos muutenkin ylityollistetty LAPD joutuu paiskimaan ylitoita, niin siita kertyy iso lasku.

Michaelin muistotilaisuus sujui kylla todella rauhallisesti ja vaikka valtavia ihmismaaria pyori kaupungilla, niin mitaan retteloita ei syntynyt. Mutta Los Angelesin liikenne on jo muutenkin taman Jenkkilan kaoottisin, joten taman kaltaiset iso tapahtumat aiheuttaa kylla ruuhkia jo ennestaan ruuhkaiseen liikenteeseen.

Joten, jos olet Michael Jackson fani, niin voit katevasti kayda lahjoittamassa oman roposi klikkaamalla alla olevaa kuvaa.