Los Angeles sekaisin Michael Jacksonista

Michael Jacksonin yllättävä kuolema on pistänyt Los Angelesin hetkeksi sekaisin. Pahin kaaos on viela edessä, kun tänne odotetaan saapuvaksi ehkä 500.000 fania Michaelin muistotilaisuuteen. Paikka paikoin liikennetta on jo jouduttu sulkemaan ja virkavalta on joutunut paiskimaan ylitöitä. Kaupungin päättäjät ovat olleet helisemässä tämän odottamattoman tapahtuman aiheuttamista kustannuksista kaupungille.

Täällä on useinta paikkoja, joissa Michaelin fanit voi jättää jäähyväiset. Suurin tungos taitaa olla Jackonien Bel Air:in kodin edustalla, johon monet ovat majoittuneet jopa useiksi päiviksi. Toinen fanien kohde on Michaelin Neverland Ranch.

Mekin käytiin katsastamassa pari paikkaa, jotka sattuvat olemaan lähimpänä meitä. Eka pysäkki oli Jacko Wacko House, joka oli Jackonien alkuperäinen koti ja siellä useimmat heistä elää edelleenkin.


Katu oli osittain suljettu ja siella oli tietty jonkin verran mediaa paikalla, kamerat osottivat kohti porttia, koska poliisi ulkona tiedotti, että portti avataan ja sieltä tulee auto ulos. Yksi auto tuli ulos ja toinen livahti sisälle.

Tunnelma oli tosi rauhallinen, nämä poliisit harmittelivat, että eivät ole ylitöissä, vaan ihan normaalissa virantoimituksesta, joten ylimääräistä liksaa heille ei tästä heru.

Ilmapallot kuuluu tietty ilman muuta asiaan, niitähän täällä saa ympärivuoden joka ikiseen tunnelmaan ja tilaisuuteen.

Nämä söpöt nallukat oli tosi liikkiksiä.


Toinen paikka jossa käytiin oli Hollywood blvd.

Siellä väkijoukko tungeksi Kiinalaisen teatterin edustalla, pari tosi virkaintoista vartijaa koitti vihaisena saada ihmiset liikkumaan, jotta jalkakäytävä ei tukkeutuisi täysin.

Michael Jackson t-paitoja on nyt myynnissä kaikkialla.

Ja löytyihän lopulta Michaelin tähtikin ihmismassan ja muistokrääsän seasta. Tämä tähti oli piilossa Michaelin kuolinpäinä, kun Boratilla oli uuden elokuvan promootio Hollywood blvd:illa. Ihmiset keräänty aluksi väärän Michael Jacksonin tähdelle.

Michaelin kuoleman jälkeen en ole nähnyt vielä yhtään uutislähetystä, jossa pääuutinen ei liittyisi Jacksoneihin. Michaelin kuolinsyy ja lasten kohtalo tietysti puhuttaa eniten. Ja Michaelista keskustellaan tietty muissakin ohjelmissa, dokumentteja ja videoita pyörii useilla kanavilla.

Mina en itse tuntenut Michaelia henkilokohtaisesti, joten en viitsi edes spekuloida hänen yksityiselämästään. Mutta kieltamatta Michael oli yksi kaikkien aikojen merkittavimmista musiikin tekijoista ja myos hanen esiintymistaitonsa oli ihan omaa luokkaa. Mä olen aina pitänyt Michaelin musiikista ja olen nähnyt hänet jopa livenä Helsingissä.

Surulliselta Michaelin liian aikainen poismeno tuntuu. Ja jotenkin täällä paikanpäällä se asia tuntuu todellisemmalta. Tiistaina olisi se muistotilaisuus, itse tilaisuuteen Stables Centeriin on mahdoton päästä, koska sinne jaetaan vain 11.000 lippua.Tilaisuutta voisi kyllä seurata kaupungilla useissa paikoissa, mm. Nokia Theaterissa. Mutta taidan jäädä kotosalle, ja katsoa muistotilaisuuden kiltisti telkkarista, kuten kaupungin päättäjät ovat täällä kehoittaneet ihmisiä tekemään.

Sunnuntaiklassikko ~ Juhannusyon taikaa

Hiukan on taas kaihoisa mieli, Juhannus on ehdottomasti sellainen juhla, joka pitaisi viettaa Suomessa, vaikka harvoin sita siella mitenkaan ihmeemmin vietin, usein tuli vietettya hiljainen kaupunkijuhannus. Mutta kyllahan taalla kaukomailla mieleen muistuu mokkijuhannukset rantasaunoineen...jostain kaukaa kuului haitari musiikkia, ja hiukan lahempaa kantautui nenaan grillimakkaran tuoksu. Nyt on kylla ihan mukava hetki taalla Los Angelesin urbaanissa maisemissa, mukavan viileaa, asken putosi muutama pisarakin taivaalta, joten hiukan siita tuli sellainen Suomen kesa fiilis. Hyttyset kuitenkin puuttuu.

Hyvaa Juhannusta kaikille!

Mun eka mummo postaus

Kirjoitan tata kyynelten lapi, onnen kyynelten. Tanaan kello 14.48 syntyi tahan maailmaan suloinen pieni mies! Mun ensimmainen lapsenlapseni. Olen ihan sekaisin onnesta ja helpotuksesta. Rupesi jo hiukan pelottamaankin, kun tiesin oman rakkaan pienen tyttareni olevan synnyttamassa. Mutta kaikki meni hienosti, nuori mies on 49,5 cm pitka ja painaa 3,6 kg.

En tiennytkaan etta hoperyys iskee noin totaalisesti ja kertaheitolla, mutta taytyy sanoa, etta tanaan olen tuntenut itseni tosi hoperoksi mummoksi ja olen siita erittain ylpea. Saa onnitella.

Sunnuntaiklassikko ~ Humiseva harju

Vaihdoin taas vaihteeksi sivupohjaa ja tasta uudesta pohjasta muistui mieleeni yksi biisi, joka aikoinaan teki vaikutuksen...niin lisaa naita sunnuntaiklassikoita loytyy tietenkin taalta.

Sunnuntaiklassikko - Kesabiisi

En ole mikaan erityinen reggae friikki, mutta kesaisin sita kylla pitaa silloin talloin kuunnella, tama kyseinen biisi tuo mukavia kesamuistoja liftireissulta Barcelonaan vuodelta -84.




Mutta en voinut olla laittamatta myos tata teinivuosien kohellusbiisia, se jyraa kylla vielakin kuin traktori, tasta alkaa meidan lauantai illan bileet!

Ellen Degeneres show

En tieda nakyyko Suomessa Ellen Degeneres show, ei ainakaan pari vuotta sitten nakynyt, tai en ma ainakaan tiennyt mitaan koko Ellenista. Mutta taalla Jenkeissa Ellen Degeneres show on tosi suosittu. Taalla han on suositumpi kuin vaimonsa Portia de Rossi, joka toisaalta oli mulle tuttu Allie Mcbealista. Ellenin showssa on vieraina aina tosi isoja staroja, huomena mukana showssa olen mina!!! No tosin vain katsomossa. En tieda keta siella on vieraina, mutta musikki vieraana on Gwen Stefani ja No Doubt.

Jos joku ei tieda Ellen Degeneres showta niin ylimmassa videossa on pikku patka showsta, tokassa videossa on Ellen ja Portia ja alimmassa videossa Gwen Stefani ja No Doupt.

Sunnuntainklasikko ~ jälleen hukassa

"You gotta say yes to another excess" saattaa kuulua jopa mun top 10 parhaan albumin joukkoon. En ole koskaan tehnyt niin tarkkaa listaa, että en osaa sanoa ihan varmasti, mutta kyllä se yksi rakkaimmista albumeistani ainakin on ollut. Nyt kyllä melkein toivoisin, että kuuntelisitte pelkästään musiikin ja jättäisitte videon katsomatta. Mä olin ihan kauhuissani, kun ekan kerran näin Yellon videoita, ne on visuaalisesti niin kasarikamaa, että väkisinkin bandin uskottavuus siinä kärsii. Eli nyt silmät kiinni ja korvat auki.

Sunnuntaiklasikko ~ Tulehan Eila

Sunnuntaiklassikko ~ Der Kommissar

Mulla on valilla ollut tosi vaikeaa keksia naita sunnuntaiklassikoita, ei siksi, etteiko mulla olis suosikkibiiseja, vaan siksi, etta musiikkimakuni on aina ollut aika marginaalista, joten en ole oikein mieltanyt niita klassikoiksi, mutta nyt oivalsin, etta oikeastaan, klassikoitahan nekin ovat, eivat kaikki ehka yleisesti kovin tunnettuja, mutta oman genrensa klassikoita kuitenkin.

No tanaan en kuitenkaan soita mitaan harvinaisempaa, vaan oikeastaan aika isonkin hitin vuodelta 82, tasta vaan tykkasin kovasti. Olen aina ollut erityisesti saksankielisen musiikin friikki, joten ehka sen takia taa joskus aikoinaan kolahti. Mielestani biisi on parempi ilman videota, kuten olen huomannut myos muutamien muidenkin vanhojen suosikkien kohdalla.

Falco ~ Der Kommissar

The Osmonds

Tässä on tuore potretti kisuista. Tosi vaikea on ollut ottaa kunnollista ryhmä kuvaa, mutta eilen tapahtui pieni ihme, kaikki kisut olivat hetken liikkumatta ja katsoivat suoraan kameraan.

Meilla on täällä välillä aikamoinen vilinä, pennut on nyt tosi vilkkaita ja leikkisiä. Mutta me kiinnitettiin huomiota yhteen pentuun, joka oli jotenkin erilainen, rauhallisempi ja paljon pienempi ja sirompi kuin muut. Ajateltiin ekaks, etta jotain oli vialla, mutta sitten selvisi, että pennuista 6 on poikia ja tämä pikku rääpäle on ainut tyttö.

Pikku Marie istuu kuvassa vasemmassa alalaidassa. Me yritetään nyt löytää pojille uusia koteja, mutta pikku Marie jää meille, hänen pieni suloinen olemus on hurmannut meidät ihan täysin. Tosin jokainen pikku jannukin on persoona ja rakas ja vaikea on niitäkin antaa pois. Jos ne pysyis aina tollasina pikkuisina, niin varmasti pidettäisiin kaikki.

Miten tunnistaa Itkupilli

Olen kerinnyt/jaksanut niin vahan bloggailla, etta en ollut edes huomannut, etta mista mut tunnistaa meemi on menossa, mutta nyt tormasin siihen Olemattoman ja SusuPetalin (en taaskaan paassyt kommentoimaan vuodatukseen) blogilla. Ja kun tanaan on pyhapaiva, niin tein toita vain 8.00-18.00, eli siis vain tuollainen tynkapaiva. Suljin ison kompuutterin, kavelin lahinpaan liquor storeen ja ostin pullon punkkua, en ole kerinnyt viela ottamaan kuin yhden siemaisun, mutta katsotaan nyt kuinka monta lasillista taman meemin kirjoitukseen tarvitaan.

1. Olen 158 cm pitka ja aika tyttomainen, ajoittain karsin hiukan ylipainosta, mutta sitten se taas karisee. Mutta jos sita ylimaaraista kertyy, niin sita tulee vain lantion ylapuolelle. Toivoisin kylla etta se jakautuisi hiukan tasaisemmin, persuuksissa lisarasva ei olisi pahitteeksi.

2. Kotikulmilla liikun verkkareissa, kuumalla ilmalla repaleisissa farkkushorseissa. Jalassa lenkkarit tai helpot sandaalit, paalla t-paita tai toppi, varit musta, harmaa, vaaleanpunainen. Jos lahden kotikulmilta, niin saatan olla ihan samoissa vetimissa, mutta joskus tykkaa laittaa jotain kivaa paalle, silloin saatan laittaa vaikkapa tyllihameen tai minarin, mutta yleensa hameeni on kuitenkin mieluummin liian lyhyt kuin pitka. Jalat on ehka se paras puoli vartalostani, joten mita niita peittelemaan, pistan mieluummin ylimaaraista kangasta tuohon vyotaron seudulle.

3. Yleensa vaatteeni on aika persoonallisia, en ole kovinkaan ujo pukeutuja. Tosin nykyisin en niin kovasti jaksa enaa piitata siita milta naytan, ennen ehka halusin enemmankin nayttaytya, nykyisin haluan mieluumminkin katsella. Ja taalla Los Angelesissa sais kylla aika paljon tehda toita, etta tulisi katukuvassa tunnetuksi, Kangasalla se oli huomattavasti helpompaa.

4. Koruja en kayta muuten, mutta usein kaulassa roikkuu parinkin ristia, sellaisia katolilaisia pitkassa helminauhassa, useimmiten vaaleanpunaisia.

2. Mulla on pitkasta aikaa ihan luonnolliset hiukset, luonnollinen vari on sellainen maantienruskea. Mutta mulla on ollut kylla lahes kaikki mahdolliset hiusvarit, mustasta platinablondiin, ja siina valilla oranssia, vaaleanpunaista, lilaa ja joskus oli hennanpunaistakin. Yleensa pidan hiuksia sellaisella sekaisella nutturalla.

3. Kotikulmilla en kayta meikkia, enka aina muuallakaan, mutta joskus saatan innostua,ja sitten sita voi olla hiukan enemmankin. Mulla on tummansiniset silmat ja jos mulla on meikkia, niin yleensa mua luullaan ruskeasilmaiseksi, joskus joku ihan tuttu on yllattynyt,kun on vuosien tuntemisen jalkeen huomannut, etta silmani onkin siniset eika ruskeat.

4. Kavelen yleensa nopeasti, ellei mulla ole kamerakaulassa, silloin saatan kulkea etanan vauhdilla ja tsekkailla kaiken maasta taivaaseen. Mulla on kuulemma sellanen hiukan pompottava kavelytapa, itse en sita ollut sen kummemmin huomannut, mutta joskus naureskelin tyttareni kavelytapaa ja sain kuulla, etta itse kavelen ihan samalla tavalla.

5. Olen ujo mutta ystavallinen, yleensa en itse aloita keskustelua ja tervehdinkin ujosti, mutta jos joku toinen tekee aloitteen, niin rupattelen kylla oikein vuolaasti, ja jos vauhtiin paasen, niin voi olla, etta juttukaveri ei kovinkaan helpolla paase musta enaa eroon. Juttua kylla riittaa ihan mista vain.

6. Ja kuulkaa, taalla Los Angelesissa en ole viela kayttanyt julkisia kulkuvalineita, mutta Suomessa kaytin silloin talloin bussia ja junamatkustamista rakastan. Kun istun alas alan valoan heti meditointitilaan, mua ei hairitse yhtaan mikaan. Jos viereen istahtaa juttuseuraa kaipaava kanssamatkustaja, niin juttelen kylla silloin ihan mielellani. Tai jos kannykka sattuu soimaan, niin rupattelen kylla siihenkin ihan missa vain. Mutta yksi asia multa tuppaa aina unohtumaan; puhun aivan liian kovaa, joten kaikki mita sanon, kuuluu kylla jokaisen kanssamatkustajan korviin.

7. Yleensakin mut kylla tunnistaa helposti tuosta liian kova aanisesta puheesta, joten usein kay niin, etta ennenkuin minusta on saatu nakohavaintoa, niin aani on jo kuuluvilla. Juttelen myos usein kannykkassa kavellessani, tosin taalla LA:ssa mulla ei aina ole kannykkaa edes mukana, mulle ei taalla soittele kuin oma mies.

8. Ai niin, mut saattaa tunnistaa myos punamustista huulista, jotka mulle tulee punkun juomisesta, viela ei ollut, mutta myohemmin illalla varmaan on.

Kello on nyt taalla 7.47 pm, aurinko laskee ja mutta on kesaisen lamminta, naapurissa alko uima-allas bileet, lattari musiikki soi aika kovaa. Mukava rento meininki. Tekis toisaalta mieli menna istumaan tohon ulkosalle, mutta taidankin tehda nyt pienen blogikierroksen.

Siella Suomessa ollaan jo maanantain puolella, hauskaa alkuviikkoa kaikille.

Sunnuntaiklassikko ~ Discoklassikko

Mulla oli parikin hyvaa discobiisia mielessa, mutta Lepis ja Sooloilija oli kerinnyt ne jo laittamaan.

Tulihan sita pyorittya ihan perusdiscoissakin ja taisi mulla olla parit satiinihousut ja lureksitoppikin, mutta paremmin viihdyin kylla Tampereen YO-talon discossa ja diggiteekissa, jossa tama tais olla yksi suosituimmista discobiiseista siina 70 ja 80 luvun vaihteessa.

Rolling Stones ~ Emotional Rescue



Edit.
Tuli viela yks biisi mieleen, joten laitetaan se tahan jatkoksi, ehka hiukan perinteisempaa discomusaa, oikein suloinen biisi.

Eruption ~ I Can't Stand the Rain

Ostaisitko tältä suunnittelijalta web designia?

Olen vieläkin niin päästäni pyörällä, etten tiedä miten tää postaus onnistuu. Olen könäillyt muutaman päivän uuden web sivustoni kanssa, en laita vielä linkkiä, sen verran on vielä kesken eräistä.

Mulla on ollut jo pidempäänkin mielessä ihan oikean web sivuston laatiminen, ja kun on kauppa käynyt uskomattoman mukavasti mun Etsy kaupassa, niin siitä sitten innostuin, että nyt jos koskaan.

Sähläsin sitä sun tätä, ja sitten rupesin ihmettelemään, että kas kun en pääse enää sinne sivustolleni. Yritin ja yritin, mutta aina tuli ilmoitus, että yhteyttä sivustolle ei saada, tai jotain sellaista. Kokeilin meidän molemmilla kompuuttereilla, mutta ei päässyt sivustoille. Rob kokeili töissä ja sieltä onnistu. Joten sitten pääteltiin, että jotain on vialla täällä meidän päässä, tsekattiin kaikki mahdollinen ja kirjoitin palveluntarjoajalle ja sitten ihmeteltiin yhdessä, että mikä ihme voi olla vikana, yksi päivä meni sitä päivitellessä. Sitten mulle tuli sellanen aavistus, että voisiko olla niin, että kun olen oikein sählännyt salasanojen yms. kanssa, niin mun sivusto olis blogannut mut jonain hakkerina. Tässä vaiheessa ei riittänyt enää apulaiset, vaan kävin kirjeenvaihtoa itse pääpomon kanssa. Ja lopulta se selvisi, olin todellakin sähläillyt niin paljon, että meidän ip oli laitettu mustalle listalle. No, lopulta se saatiin sieltä vapautettua, mutta kyllä siihen tarvittiin aika monta emailia, ennenkuin koko sotku oli selvitetty. Ottikohan tästä nyt kukaan mitään selvää? No se ei oikeastaan ole oleellista, oleellista on se, että osaan kyllä sählätä oikein kunnolla, kun alan oikein kunnolla hommiin.

No, kaikkein huvittavinta tässä on tietty se, että tarjoan siellä sivustollani web designia, eli jos joku ei osaa laatia webbisivustoa, niin multa voi ostaa palvelua!!!

Eikä siinä vielä kaikki, mulla on sellainen lista, josta selviää, mitä sieltä mun shopista voi ostaa, ja listalla luki:

Web desing!

No, toistaiseksi otin sen vielä pois ja mietin vielä, tosin mulla on mahdottoman hyvät back up joukot apuna, mutta heistäkään ei kukaan onnistunut selvittämään, mikä mätti, kun en päässyt sivuille. Lopulta se olin minä itse, joka löysin ongelmaan selityksen.

No niin, olen ihan sekopäisessä tilassa, olen tehnyt ihan liikaa töitä. Avaisin punkkupullon ja ajattelin lopultkin hiukan rentoutua, mutta piti nyt kuitenkin jakaa tää nerouteni teidän kanssa.

Taitaa olla viikonloppu, ja sunnuntaiklassikossa oli tosi kiva teema, samalla teemallahan American Idolsissakin mentiin viimeksi.

Joten ei muuta kuin lureksit päälle ja joraan! Hauskaa viikonloppua kaikille sinne koto Suomeen!

Ai niin, unohdin mainita, että 9 kisua pyörii tässä ympärillä, joten ei täältä äksöniä ainakaan puutu! Pikkuiset ovat lähteneet liikkeelle aitauksestaan ja nyt ei voi kääntää päätään, etteikö ainakin muutama kisu olisi näköpiirissä.

Kisuja, kisuja ja vielä enemmän kisuja

Tässä nyt tulee näitä lupaamiani kisukuvia, näissä kahdessa ylemmässä kuvassa kisut viihty vielä laatikossa, joka oli meidän vaatekaapissa. Siellä ne enimmäkseen nukkui suloisesti ja imuttivat maitoa tyytyväisenä.



Nyt on tilanne jo hiukan toinen, kisut ei mahdu enää laatikkoon eikä ne enää muutenkaan viihdy siellä. Alemmissa kuvissa kisut viipeltää meidän sängyllä, mutta nyt laitettiin niille sellainen oma nurkkaus, jossa voivat puuhastella. Sellainen rajattu alue pidättelee niitä vielä ehkä viikon verran...sen jälkeen mä luulen, että täällä ei voi päätään kääntää, näkemättä ainakin yhtä kisua.

Kisujen emo Sirpu on hädin tuskin 1 vuoden ikäinen, eli melkein vauva itsekin. Mutta tosi hienosti Sirpu on kyllä poikuestaan huolen pitänyt, pennut näyttää oikein terveiltä ja pulskilta, Sirpu puolestaan näyttää karvaiselta luurangolta. Koville on ottanut tuollaisen lauman ruokkiminen.

Meidän 3 vuotias Lucy-kissa ei ole ollenkaan mielissään, se oli jo mustasukkainen viime kesänä, kun Sirpu, likainen pieni löytö kisu tuotiin meille, viimein sopu kuitenkin löytyi, mutta nyt Lucy ei ole uskoa silmiään. Se katselee pentuja huuli pyöreenä, sihisee hiukan ja kävelee ulos.

Huh huh, on ollut muutenkin kyllä ihan mieletöntä haipakkaa ja nyt sitten vielä nuo viipeltäjät...en ole oikein ehtinyt päivitellä kaikkia blogejani, saatika että olisin kerinnyt kovin paljon vierailemaan muualla. Mutta kyllä tää varmaan tästä tasaantuu ja minäkin pääsen sitten ehkä bloggailemaan hiukan enemmän.

Valokuvatorstai ~ Violetti

Joo tiedan, odotatte kuvia kissanpennuista, mutta kun Valokuvatorstain aiheena oli violetti, niin oli ihan pakko laittaa taa kuva. Se kun on aika violetti.

Kisuista oon jo ottanut kuvia, mutta ne on viela kamerassa, ehka huomena saan sellaisen tarmon puuskan, etta saan ne vihdoin siirrettya kompuutteriin. Ehka.