Sunday, January 8, 2012

Täällä ei tapahdu mitään....

joten tervetuloa tänne. :)

Kun omat ideat ei enää riitä, eli sunnuntaiklassikko

Tuossa edellisessä postauksessa mainitsinkin jo, että ihqutan teknomusiikkia. Se on sellaista elämän eliksiiriä, jota välillä tarvitsen. Kuuntelen teknoa yleensä autossa tai joskus satunnaisesti kotona, kun tarvitsen oikein tuhdin annoksen energiaa. Ennen kävin myös silloin tällöin kunnon tekno-raveissa.

Me molemmant tykätään muutenkin "kone"-musiikista. Rob on suuntautunut enemmän ambienttiin, kun taas mä olen enemmän sellainen drum and bass-diggari. Usein meillä soikin täällä kotona uusin ambiet tai sellainen rauhallisemman oloinen drum and bass.Myös klassista musiikkia kuunnellaan paljon, se on mieltä ylentävää ja rauhoittavaa.

Mutta sitten tietysti erittäin tärkeässä roolissa on myös vanhat klassikot. Niitä kuunnellaan myös usein. On ollut hauska huomata, kuinka samanlainen musiikkimaku meillä on vuosien varrella ollut, ollaan niin saman ikäisiä, että ollaan kuunneltu ihan samaa musiikkia ja yhdessä onkin tosi kiva muistella menneitä.

Nyt aion siis tehdä Lepikset, eli aloitan myös oman sunnuntaiklassikko sarjan. En tiedä muistanko enää ensi sunnuntaina, että mulla on tälläinen teema. Eli siis nyt kaivelen muistojen arkistoista sellaisia biiseja, jotka on erityisesti joskus kolahtanut. Eka sunnuntaiklassikko Kyynelkanavassa on Marc Bolan & T. Rex "Children Of The Revolution" vuodelta 1972, se oli kova hitti ja se soi ahkerasti sekä omassa kasettimankassani että Tampereen teinidiskoissa. Asenteella!